keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kymmenen ensimmäistä vuotta / my first ten years

 Tästä se alkoi. Visby elokuu 2004. This is how it started. Wisby 2004. K:Katja Luoma
Istuin viime viikonloppuna Kouvolassa katoksessamme ompelemassa Rikulle aluspaitaa valkoisesta pellavasta. Lavalle nousi bändi, jonka soitto palautti minut kymmenen vuoden taakse. Rumpu ja säkkipilli. Niistä alkoi minun keskiaikaharrastukseni.
Tällä kertaa lavalla Kouvolassa oli italialainen Barbarian Pipe Band, mutta elokuussa 2004 Visbyssä soitti Cultus Ferox. No, musiikki oli ihan jees, mutta ne pojat ja etenkin silloinen rumpali --- ihminen voi saada alkukipinän mitä oudoimmista asioista.
Toki noihin Visbyssä vietettyihin päiviin liittyy monta muutakin muistoa: vaatteita, telttoja, kulkusia, ääniä, hienoja tavaroita, käsityöläisiä. Patrask ja tietysti Kapitelhusgården!!

Last weekend I sat in Kouvola, sewing a linen shirt for Riku. A band started playing. Drums and sackpipes. Two instruments which gave me my first spark to medieval times.
This band was italian Barbarian Pipe Band, but in Visby august 2004 played german band called Cultus Ferox. Well, music was catching, but those boys and the drummer that time... good looking half naked man --- that gave a spark to my fuse!
Of course there was something else too. Clothes, tents, sounds, fine things and skillfull crafters. Patrask and Kapitelhusgården!
* * *
Tällä viikolla tulee siis kymmenen vuotta siitä, kun menin lehden valokuvaaja Katja Luoman kanssa juttumatkalle Visbyn keskiaikaviikolle Gotlantiin. Olin käynyt saarella muutamaa kuukautta aikaisemmin juttumatkalla, kuullut keskiaikaviikosta ja pääsin elokuussa uudelleen katsomaan sitä paikan päällä. Otin vauhtia Hollolan keskiaikatapahtumasta: ajoimme sinne ystäväni Piian kanssa Harley-Davidsoneillamme. Katselimme Sotka-laivaa ja muistan hiljaisen nuoren miehen, joka esitteli laivaa. Myöhemmin opin tuntemaan hänet Jani Hyvärinä. Katselin viikinkitelttoja ja tokaisin Piialle vitsinä, että eiköhän ruveta harrastamaan tätä seuraavaksi.

Visbyssä on tapana, että työtä tekevät median edustajat pukeutuvat teeman mukaisesti. Meillä ei ollut omia pukuja, mutta vuokrasimme pellavaiset mekot ja myssyt. Tarkoituksenamme oli mennä kuvaamaan kulkuetta, mutta keksimme että hei, mekot päällä voimme mennä kulkueeseen mukaan!
Kulkueessa tapasin ihmisiä, jotka vaikuttaisivat elämäni kulkuun: siellä oli naisia, jotka kehräsivät kävellessään! Naisia, jotka tekivät yhdellä neulalla ihmeellistä kinnasta! Ritari! Ylimyksiä! Kaiken lisäksi suomalaisia; Kehrääjien Kilta ja Hollolan keskiaikaseura. Jaakko, joka halusi oikeaksi ritariksi turnajaisineen.
Istuimme kolme päivää lainamekoissamme puistossa ja kuuntelimme ja katselimme. Tunsin, että tätä minä haluan kokea enemmän.

So it was ten years ago, when I went to Wisby medieval week with photographer Katja Luoma. I had visited Gotland few months ago and heard about medieval week. I decided to return. I visited Hollola medieval market before trip to Wisby, just to get a little taste to it. I went there with my friend Piia, we drove Harley-Davidsons at the time. I saw a viking era boat Sotka and I still remember that young man, who presented the boat to us. Later I learned to know him as Jani Hyväri. I was amazed by their viking tents and said to Piia as a joke that "maybe we should start doing this next".

At Wisby it is a custom that working media dresses medievalish. We did not have any dresses, so we borrowed simple linen dresses.
We were supposed to go and see the big parade, but then realized that since we were dressed, we could take part... so there we went!
I met women who were spinning while walking, and making an odd mitten with just one needle. I met a young man in armour, who had a dream of being a real riding knight. They were all from Finland! Spinners Guild and members of Medium Aevum Hollolense. And Jaakko, who wanted to be a knight.
So there we sat three days, in the park. Seeing, hearing and feeling, that this was what I want to experience more.
* * *
Minttu ja Mervi.
Visbystä päästyäni liityin - heti seuraavalla viikolla - Hollolan keskiaikaseuraan, ja jo viikon kuluttua siitä raahasin ystäväni Anun Hämeenlinnan markkinoille. Lainakoltussa.
Siitä tie vei Kartsan ja Jaakon pitkäjousipajaan, jossa tutustuin mukavaan Minttuun. Minttu osasi tehdä muinaispuvun! Pyysin Minttua tekemään minulle mekon.
Ei tehnyt. Käski tehdä ihan itse. Ostin Ikeasta luonnonväristä pellavaa ja ompelin koneella. Siitä se sitten lähti.
Tänään ompelen itselleni ja monille muille, kokonaan käsin. Pyrin autenttisuuteen. Kasvatan värikasveja, värjään lankoja ja kankaita. Kudon. Ompelen. Kiittäkää siitä Minttua.

After retuning from Wisby I joined Medium Aevum Hollolense. Next week I was already at Hämeenlinna medieval market. Next I learned to know Minttu, I met her at longbow making course, held by Kartsa and Jaakko. I asked Minttu, who know how to make an finnish iron age dress, to make me a dress. She sain no, and told me to do it by myself.
So I bought undyed linen from Ikea and made me a dress. Thats how all this handcrafting started.
Today I sew for others, all hand stiching. I try to make as authentic as I can. I grow my dye plants, I dye and weave, teach and write. Thanks to Minttu.

* * *

Kasvivärjäystä opin Susannan kanssa.
Susanna taught me to dye.
Jokainen vaihe ja jokainen tapaamani ihminen kymmenen vuotta kestäneellä ajanjaksolla on kasvattanut minua. Ihan jokainen.
Hollolasta minut vokoteltiin mukaan Viikinkiajan laiva ry:n toimintaan. Kokkasimme pitoja muille ja yksillä sellaisilla tapasin Rikun, marraskuussa 2006.
Riku vei minut tammikuussa 2007 Suomen Keskiaikaseuran tapahtumaan, jossa jaoin huoneeni erään Elinan kanssa. Olin jo aikaisemmin puhunut käsinompeluun siirtymisestä, mutta Elina muutti taas koko maailmani. Hänellä oli yllään punainen, kokonaan käsin ommeltu puku.

Pikkuhiljaa meistä tuli Elinan kanssa hyvät ystävät. Puhuimme paljon, minä lähinnä esitin kysymyksiä ja Elina vastasi. Halusin oppia koko ajan lisää.
Kysyessäni törmäsin myös siihen, että minua ei haluttu neuvoa. Päätin, että kaiken sen minkä opin, opetan myös muille. Tämä on SCA:ssa parasta: valtava määrä tietoa ja valtava määrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa sen. Pidän siitä.
Maikin tapaaminen on ehdottomasti elämäni huippuhetkiä. Maikista tuli minulle toinen mestari, kärsivällinen opettaja ja ystävä. Hän on kannustanut, opettanut ja antanut oppia omista virheistä. Kiitollisuutta hänen olemassaolostaan en pysty kuvaamaan sanoin. Annan töiden puhua puolestaan.

Innostava, kannustava, utelias. Maikki.
Every phase and every person during these years has grown me into what I am today. From Hollola I was asked to join Viking era boat Sotka´s crew. To raise money we arranged fiests and at one event I met Riku, november 2006. Next Janyary he took me to my first SCA event, where we shared a room with lovely lady called Elina. I had been talking about handsewing before, but meeting Elina changed my life. She had red, hand stiched dress.
We became good friends. I asked a lot of questions, she answered. I wanted to learn more!
I also noticed, that sometimes when I asked, people did not want to answer. That time I decided that all the things I learn, I will teach to others.
And this is best thing in SCA: there is a huge amount of knowledge and skills, and also a culture of sharing. I like it.
Meeting Maikki has been one of highlights in my whole life. She became my teacher, my secon master and a friend. She has been patient support and teacher and also let me learn from my mistakes. I can not express my gratitude with words. I let my work do it.

* * *
Kasvoin. Opin. Halusin tehdä tarkemmin, autenttisemmin. Luin eilen blogikirjoitustani vuodelta 2008: kirjoitin siitä, miten olimme Rikun kanssa kanssa olimme katselleet ulkomaisten harrastajaryhmien kuvia ja toivoimme, että voisimme joskus olla mukana. Toive on toteutunut!
Kasvamiseen liittyy myös jälleen kerran Elina.
Kerran minulta kysyttiin, onko minulla tavoitteita edetä SCA:ssa. Koska olen kova tekemään, minulta kysyttiin kiinnostaisiko Pelikaanin ura.
Olemme kokeneet ihanuutta ja kurjia oltavia.
We have experiensed awesomeness
 and miserable conditions.

Ehei. Minun hartain toiveeni siinä seurassa oli, että Elina otettaisiin Laakeriseppeleen ritarikuntaan ja minusta tulisi hänen oppilaansa. Joulukuussa 2010 tämä tuli todeksi.
Kolme ja puoli vuotta myöhemmin minut otettiin samaan ritarikuntaan.

I grew. I learned. I wanted to do thing more period way. I read my blog post from year 2008: we had been browsing throught living history groups and hoped, that one day we could be there too.
Elina has a lot to do with my growing. Once in SCA I was asked, am I interrested to become a peer, a member of Order of the Pelican maybe, since I was a hard worker.
No, I answered. My biggest dream there was that they made Elina a Laurer, member of Order of the Laurel and she could make me to her apprentice. This happened at the end of year 2010. Three and half year later I was taken to a same order.
* * *
Olin jo aivan alusta asti kiertänyt markkinoilla, milloin Sotka-laivan mukana, milloin Hollolan seuran kanssa. Väsyin pelkkään hengaamiseen ja kerran Turussa keksin, että markkinoilla kun ollaan, niin minäpän rupeankin myymään jotain. Kyselin kavereilta, onko kellään mitään kaupattavaa. Nappasin pöydän jostain, heitin siihen viitan ja näin minusta tuli kauppias.
Keskiaikaseurassa olin toteuttanut myös lupaustani opettamisesta. Opetin neulakinnastekniikan jokaiselle, joka halusi oppia. Seuraavaksi olinkin jo Turussa Väinölän väen kojulla myymässä ja opettamassa.

Saari AD1389
Katselin Turun työnäytösaluetta ja kesällä 2010 sain ajatuksen. Esitin sen Elinalle, sitten Turun 
markkinoiden järjestäjille. Ja seuraavana keväänä julkistimme talven suuren suunnittelun tulokset: täältä tulee Iloinen Joutsen!

Ennen Joutsenen ensilentoa järjestimme Janin kanssa pienen kokeilun: ketkä lähtisivät mukaan 1300-luvun viikonloppuun ilman mitään modernia? Tapahtuman nimi oli Saari AD 1389 ja se oli kiva! Lisää!!

From the very beginning I have been hanging around at markets. I got bored, cause these was nothing to do. One day I asked if there was a table awailable and if someone had something they wanted to sell. I became a merchant.
I had also redeemed the promise of teaching. I taught nalbinding to anyone who asked. So I ended up to Turku Medieval market craft area, selling and teaching with group Väinölän väki. I looked around it and found out what was missing. I told about the idea to Elina, and she liked it. I also told to organizers and they liked it. Next spring we published the Merry Swan tailor shop.
Before that we arranged with Jani a small re-enactment called Saari AD1389.  It was great! One weekend without modern things. Oh yeah! More!!
* * *
Ronnie Vetter oli käynyt juttelemassa kanssani jo Väinölän väen kojulla. Hei, olemme Saksasta, teidän juttunne näyttää kivalta, haluatteko tulla joskus Saksaan. Kesällä 2011 Ronnie tuli taas. Tällä kertaa Iloisen Joutsenen kojulle. Jätti käyntikortin ja toivotti tervetulleeksi Saksaan. 
Elokuussa me istuimme kolmestaan keittiössämme, minä, Riku ja Elina. Surimme sitä, ettemme ole menossa Battle of Wisbyseen. Elina muisti Ronnien käyntikortin. Hei, kirjoitetaan sinne!
Samana iltana olimme sopineet menosta MiM:ien kanssa Ronneburgiin. Lentoliput ostettuna. Ja Ronnie kirjoitti tapahtuman FB-sivulle, että "Merry Swan Society is also coming!". Näin meistä kolmesta tuli 1300-luvun elävöitysryhmä nimeltä Iloinen Joutsen eli Merry Swan.
Menimme Ronneburgiin. Ronnie vei meidät 
linnalle, jossa kaikki MIMit olivat ensimmäisenä iltana mustissa farkuissaan ja mustissa T-paidoissaan. Me vaihdoimme päälle mekot. Istuimme linnan pihalla kolmistaan, ihastuksesta mykkinä. Meillä oli pala juustoa, leipä ja pullo viiniä. Nautimme vaatimattoman illallisemme. Satoi, mutta me istuimme pihalla.
Ronnie on kertonut katselleensa meitä linnan ikkunasta. Se oli kuulemma yksi hänen elävöitysuransa hienoimpia hetkiä.
Sitten tuli Kyra, topakkana komensi meidät sisään linnan keittiöön. Otti leivän, juuston ja viinin ja vei ne puolestamme sisään.
Istahdin keittiön hämärään ja kysyin vieressäni olevalta naiselta, kuka hän on ja mistä hän on tullut.
- Minun nimeni on Christine Carnie ja olen Englannista.

Ronnie Vetter had visited already Väinölän väki -stand at Turku and told that we looked good and they are from Germany and do we ever travel. Next year, 2011, he came again. Left his card and invited Merry Swan to Ronneburg.
Chrissien tapaaminen on vienyt pitkälle! Tässä ihastelen kangasta,
 josta tein 1200-luvun mekon BBC:n historiasarjaan.
Meeting Chrisse has taken me far! Here I love the fabric,
which I turned into a 13th century dress to BBC history program.
Same year was Battle of Wisby and we three sat one august evening in our kitchen, mourning because we were not going there. Hey, we got this business card from those german people and they have an event coming... same evening we had contacted Ronnie, booked flights and Ronnie had written to events FB-page that "Merry Swan society is coming too!". So Ronnie is the one who made us a society.
So we went. Exited we were. Ronnie took us to the Ronneburg castle, where all the MIMs were wearing their black jeans and black T-shirts. We changed medieval clothes on. There we sat, outside, addmiring the castle and tasting the atmosphere. We had some bread, cheese and wine. Ronnie told later that he had been watching us from the window and it was one of his greatest re-enacting moments.
Started to rain, but we did not move.
Then came Kyra, took our bread, cheese and wine and told us to get in, to the kitchen with others. I sat next to a nice lady and asked who is she and where did she come from.
- My name is Christine Carnie and I´m from England.
* * *


MIMien kanssa Morimondossa / with MiMs at Morimondo 
Seuraavana keväänä Ronnie otti yhteyttä ja kysyi, haluammeko lähteä Morimondoon MiMien kanssa. Kyllä kiitos!
Olimme kylän pienessä ravintolassa, minulla oli päällä smokattu essuni. Menin tervehtimään Mariannea, tanskalaista kivaa rouvaa, jonka kanssa olin kokannut ja tiskannut Ronneburgissa. Kaunis nainen jäi tuijottamaan essuani. Katse siirtyi smokkauksesta ylöspäin. "Sinä taidat olla Mervi", sanoi Maria Neijman.
Silloinen Ida, nykyinen Emil kommentoi että "mitä, minä olen aina kuvitellut että Mervi on joukko ihmisiä". Se nauratti minua.
Olin lukenut blogeja, katsonut kuvagallerioita, ihaillut taitavien tekijöiden töitä. Tänään moni heistä on ystäväni.

Next summer Ronnie asked, if we wanted to go to Morimondo with MIMs. Yes please!
When we were in tiny italian village, in small restaurant, I went to say hello to danish Mariann, whom I met in Ronneburg. A pretty women stared at my smocked apron. Her eyes looked at me.


"You must be Mervi", said Maria Neijman. Emil, that time Ida, commented that "I have always thought that Mervi was a group of people". They made me laught.
I have been reading aweome people´s blogs and addmired their work and doings. Today many of them are my friends.


* * *


Albrechts Bössor Hollolassa 2012.
Bath house, Battle of Wisby 2013.
Nyt olemme olleet Battle of Wisbyssä, uudelleen Ronneburgissa. Mikä parasta, moni maailmalla tapaamani on ollut Hollolassa, joka on henkinen keskiaikakotini.
En ole enää Elinan oppilas, vaan mestari itsekin.
En enää joudu poseeraamaan muiden leirien edessä, sillä meillä on hieno oma leiri.
Koko tämä matka, kaikki tämä oppiminen ja edistyminen. Visby, 2004. Puolialaston rumpali.
Jokainen aloittaa jostain.


Ronneburg 2013.
Now we have been in Battle of Wisby, returned to Ronneburg and many of those nice people we met on our tips, have been in Hollola, my medieval home.
I´m no longer Elinas apprentice, I am now mistress too. I don´t need to pose in front of other peoples camps, we have pretty awesome one ourselves.
This whole trip, all this progress and learning. Wisby 2004. Half naked drummer.
We all start from somewhere.

Hollola 2014: Katja taas kuvaamassa, minä tällä kertaa omassa leirissäni.
Hollola warcamp 2014: Katja at work again, me this time at my own camp.


Kiitos kaikille samaa matkaa kulkeneille kymmenestä huikeasta vuodesta! Vuodet näkyvat ryppyinä kasvoissani, mutta ne ovat nauramisesta tulleita. Tehdään niitä lisää!
Thank you all, who have walked with me these ten years. My faces has wrinkles, but they are from laughing. Let´s make some more!

Rikun kanssa Visbyssä 2008. Riku and me in Wisby 2008.
   

 Kesällä 2014. Summer 2014.

Esikuva, mestari, ystävä. Elina.
My idol, mistress, good friend. Elina.
  
Tässä olen nyt. Matka jatkuu!
Here I am now. Travel continues!
 

perjantai 1. elokuuta 2014

Näin teet mekonhelmasta sytykettä / how to make char cloht


Miten tina-aski liittyy tulentekoon? Katso!
What a tin box has got to do with making a fire? Look!

Kun vietimme mainitut kymmenen päivää telttaleirillä Inkoossa, Rikulla oli tavoitteena tehdä tulet aina ilman tulitikkuja. Hänellä oli mukanaan tulusrauta, taulaa ja piikiveä.
Riku osaa tehdä tulet näillä välileillä, jos vain sytykkeet ovat sopivat. Jos tehdään tulet ilman tikkuja, esivalmistelut ovat tärkeät. Sopivia sytykkeitä ovat koivun tai katajan tuohi, kuivat heinät tai kuusen alaoksat, osmankäämin patukan haituvat tai kuivat ja ohuet kiehiset. Ne pitää säilyttää kuivina, muuten ei tule tulta.
Katselin yhtenä aamuna, miten mies iski kipinän taulaan ja yritti saada kylmänkosteita sytykkeitä palamaan. Osmänkäämit savusivat, mutta tuli ei syttynyt. Harmitti toisen puolesta.
No kas, leirillä oli myös ruotsalainen Jonas Evertsson, eli Edricus. Ed, kuten me sanomme. Hänen suurena intohimonaan on leiritulien teko ilman tikkuja. Ja veistely. Ja veitsien teroittaminen. Riku ja Ed viettivätkin koko leirin yhdessä tulen ääressä askarrellen ja sytykkeitä ei meidän leiristämme puuttunut.

As we spend then days in medieval tent in Inkoo, Riku wanted to do camp fire without matches, by using tinder, flint and steel. He knows how to do it, and is very successful, if materials are dry enough etc. When making a fire without matches the preparations are very important. You need bey birch or juniper bark, dry hay, dry spruce branches or come cattail (typha, grows in the lakes), or dry wood chips or shavings.
One morning I watched how he really tried, but everything was damp after rainy night. Cattails smoked, but no fire.
Well, there was this Jonas Evertsson, also known as Edricus. We call him Ed. His passion is medieval camp living, specially fire making and carving and knives, specially sharpening them. And so Riku and Ed spend those ten days by our camp kitchen doing those manly stuff. As a result of that, we had plenty of kindlings!


Edricus viihtyi meidän tulillamme / Edricus enjoyed spending time in our camp. K:Saara Nironen

Ed näytti myös, miten tehdään taulaakin parempaa sytykettä kankaasta. Sen nimi on englanniksi char cloth, sytykekangas voisi olla suomenkielinen vastine. Tämä metodi ei ole keskiaikainen, koska siihen tarvitaan metalliaski, mutta kyllä se aina tikunraapimisen voittaa!

Ed also showed how to make char cloth put of linen of some other vegetable tibet cloth. This method is not medieval, because a tin box is needed, but it beats the matches anyway!

Näin teet sytykekangasta / how to make car cloth:

1. Leikkaa kangas pieniksi paloiksi. Tässä mekon helmasta yli jäänyttä pellavaa.
1. Cut fabric into a small pieces. This white linen is a underdress left overs.


2. Laita tilkut metalliaskiin.
2. Lay them in tin box.


3. Laita aski tuleen.
3. Put tin box into a fire.
4. Askista alkaa nousta savua, kun kankaat hiiltyvät. Ne eivät siis varsinaisesti pala. Ilmiö on sama kuin hiiltä valmistettaessa. Askin pitää olla lähes ilmatiivis, jotta kankaat eivät pala. Se ei saa olla täysin ilmatiivis, muuten aski räjähtää.
4. Some smoke start to come out from the box, when cloth start to char. They are not actually burning. This is same what happens when charcoal is made. The tinderbox should be almost air tight, otherwise the cloths will burn inside it. It must not be totally air tight, cause it might explode.





5. Ota aski tulesta, ja muista, että se on kuuma!
5. Remove the tinderbox from fire. Notice: it is hot!


6. Kas, askin sisällä on mustaksi hiiltynyttä kangasta!
6. Oh look, there is black charred cloth inside the box!


7. Hiiltyneet kankaat ovat valmiita käytettäväksi.
7. Charred choths are ready to be used.

8. Ota pala piikiveä ja tulus. Iske kipinä, jo yksi kipinä riittää sytyttämään kankaan.
8. Take piece of a flint and you steel. Make a spark, even one spark is enough to make char cloth to smolder.







9. Laita hehkuva kangas sytykkeiden joukkoon normaalisti ja nauti elävästä tulesta. Muista säilyttää sytykkeet kuivassa paikassa!
9. Proceed making camp fire as you normally do and enjoy! Remember to keep you char cloth in a dry place!


Hienot kuvat otti Ilona Reiniharju.
Great pictures by Ilona Reiniharju.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

1300-luvun sotaleiri Hollolassa / 14th century warcamp in Hollola



Lisää huikeita tapahtumia; tuskin oli Nuijasodasta ehtitty kotiin, kun piti ruveta keskittymään kymmenenteen Hollolan keskiaikatapahtumaan ja etenkin sen uutuuteen, 1300-luvun sotaleiriin.
Ajatus sotaleiristä syntyi viime kesänä Battle of Wisbyn seurauksena. Halusimme kokea kotimaassa jotain vastaavaa ja mikä olisi parempi paikka sellaisen järjestämiseen kuin Hollola!
Hollolan muurien tai edes tapulin varjossa ei ole koettu mitään samanlaista kuin Wisbyssä, mutta aivan varmasti jotain saataisiin tarinaksi leirin ympärille. Helppo juttu: heitetään pallo Jani Hyvärille!
Niinpä Hollolassa Vesijärven rannassa nähtiin viime viikonloppuna kahdesti taistelu kahden miehen johtamien joukkojen välillä.
Vastakkain olivat Saaren talon isäntä Markus, joka oli menettänyt runsaan omaisuutensa laivan  haaksirikossa. Hyvärilän talon isäntä Jan taas oli kerännyt saaliin talteen mailleen ajautuneena hylkytavarana. No, kuulemma Hyvärilässä oli vähän avitettu laivaa karille väärillä merkkitulilla...

More fantastic events: we hardly unpacked from Cudgel Wars when it was time to concentrate to Hollola medieval market and specially it´s novelty, the Warcamp! First idea to arrange it we had already last summer in Battle of Wisby. And for it there is no other place than Hollola!
We have no ruins, no castles and no battles like Wisby, but we were sure that it is possible to come up with a suitable story. I knew where to ask; Jani Hyväri.
And so we saw a battle between two men: Markus of Saari and Jan of Hyväri. Markus had lost his belongings when his ship wrecked and look at that, all stuff ended to Jan´s lands, so he sort of decided to keep it. Markus claimed that Jan had helped the situation by giving ship false signals...

* * *

Sotaleiriin yhteydessä toimi myös käsityöpaja, jossa halukkaat saivat tehdä askareitaan tai oppia uutta. Maria Neijman toi Ruotsista keskiaikaisten kangastyyppien mallipaloja näytille, Christine Carnie esitteli saumamalleja ja uuuh, röyhelöksi kudotun hunnun ja piti myös mekkoklinikkaa. Elina Sojonen esitteli eri huntumalleja ja piti huntuklinikkaa. Artis Aboltins ja Santa Agnese Jansone kertoivat miehisemmistä aiheista, kuten gambesoneista ja nahkapussukoista.

Oma roolini tässä kaikessa oli järjestää koko homma.
Tiesin heti, kenet ottaisin tasaväkiseksi kumppaniksi vastuun jakamiseen: leiri tarvitsi sotilaspuolelle komentajan, joten Juha Pitkänen Vapaakomppaniasta sai tehtävän.

Viikonloppu oli menestys, niin yleisön kuin meidän elävöittäjienkin kannalta. Valtava innostus 1300-lukuun on nyt itänyt Hollolan helteisellä pellolla, ja sen tuloksista kuulemme varmasti pian.
Sen voin kertoa jo nyt, että pari päivää pienen porukkamme ryhmäkuvan ottamisesta Joutsenia on kaksi lisää: Piia ja Antti ovat joukkomme uusimmat jäsenet.

In the war camp we also had a craft area. Maria Neijman from Sweden talked about medieval fabrics, Christine Carnie from England talked about seams and Elina had a veil class. Artis Aboltins and Santa Agnese Jansone told about menly stuff, like gambesons and leather pouches.

My role was to arrange all this, but not alone. I knew in the first place who would be a suitable camp commander and that was Juha Pitkänen from Vapaakomppania.

Weekend in Hollola was a succes! We heard many thanks for the great event, but also felt the storm of enthusiasm rise on these hot fields of Hollola and surely hear results soon.
Im happy to tell already, that Merry Swans had two new members right after event. So welcome Piia and Antti!


Piia oli Christinen mekkoklinikan ensimmäinen asiakas. Apua tuli muun muassa helman lyhentämisessä.
Piia was Chrissies first customer in dress clinic. She needed help with her new dresses hemline.

Saumaluentoa kuunneltiin hartaana ja tarkkana.
Seam lecture was clearly very interesting.

Huntuluennolla Elina näytti eri huntujen sitomistapoja.
Elina showed different ways to dress a veil. Or four.


Sunnuntain kunniaksi - ja etenkin koska sotilasleirissä oli kenttäpiispan hartaus ennen taistelua, puimme vähän parempaa päälle ja röyhelöiset huntumme. Marian tärkättyä huntua soviteltiin ahkerasti työpajassa.

For sunday we dressed a bit and wore frilled veils too. There was a Finnish military bishop´s small pray moment before fight and whole camp took part. After battle Elina held a veil lecture and her and Maria´s frilled veiled were quite popular! Everyone wanted to try.

Olennainen osa taistelua oli vanha kunnon uisko Sotka. Etualan kivet kuvaavat ohi ammuttuja tykin ammuksia, Markus-isännällä kun oli vahvistuksena Paksun Katariinan Tykkisisarkunta...

Important part of the battle was good old Sotka. The huge stones in front were "cannon balls" which missed to shoot the boat. You see, Markus had a real medieval canon on his side!

Sotka on hieno laiva ja näin koreana se ei ole ollut koskaan!
Sotka is a wonderful and handsome boat, here full of awesomeness!


Viikonlopun mieluinen tapaaminen: valokuvaaja Katja, jonka kanssa olimme Visbyssä kesällä 2004... sillä retkellä oli valtavat seuraukset.
Weekends pleasant meeting: photographer Katja, who was with me in Visby 2004. We all know where that trip lead...


Meillä oli vieraita Latviasta, Ruotsista ja Englannista; tässä ruotsalaisen Carniksen leiri iltatunnelmissa.
We had visitors from Latvia, Sweden and England. Here swedish Carnis in their camp.


Iloisen Joutsenen leirissä tehtiin muutakin kuin käsitöitä: leirissämme kokattiin 15 hengelle, kiitos siitä keittiöpiika Jennille.
Merry Swan was home of 15 people; thanks to Jenni the Kitchen rat for cooking!


Sotkaa taistelussa kipparoinut Mikko piipahti visiitillä.
Mikko, the Sotka´s captain in battle, also visited us.


On ihan hirmuisen kivaa, kun kaikki kokoontuvat aamulla yhteen syömään yksinkertaista aamiaista, ennen rientoa päivän askareisiin, kuka minnekin.
I love moments when everyone gathers to have a simple breakfast together, before days tasks.


Komentaja Juha (oikealla) ja vartioteltan miehistö aamiaisella.
Camop commander Juha (on the right) and his captains having breakfast at Merry Swan.


Meillä oli hieno hartaushetki ennen sunnuntain taistelua. Jopa moni kirkkoon kuulumaton kertoi liikuttuneensa kenttäpiispa Pekka Särkiön sanoista. Ennen sitä kuitenkin - käytännön miehiä kun on - hän auttoi Villea pukemaan rengaspanssarin.

We had a fine moment in the camp before Sundays battle. Finland army´s military bishop Pekka Särkiö kept a short service before the battle. Many eyes got wet, his words touched even those who are not members of the church. But before that he helped Ville to dress his mail.


Minulla ei ole hienoja sotakuvia, koska olin vedenkantajana taistelussa. Tässä nopsa otos siitä, kun vitaliaanit rantautuvat vähän neuvottelemaan. No, tappeluhan siitä sitten tuli.

I don´t have fancy pictures from the fight, I was carrying water to soldiers so had no opportunity so take photos. Here one, where vitalians are coming ashore to negotiation that turned into a fight.


Iloinen Joutsen kiittää, niin leiriä kuin muitakin. Tätä lisää!
Merry Swan thanks everyone, in the camp and outside it: let´s do more of this!!

In the camp we had people from following companies:
Vapaakomppania, Finland
Warusseppäin kilta, Finland
Iloinen Joutsen, Finland
Battle of Wisby, Sweden
Fraternis Militaria Carnis, Sweden
Paksun Katariinan Tykkisisarkunta, Finland
Senzeme, Latvia
Walshingham Pilgrims, England
Elävä Keskiaika, Finland
Viikinkiajan Laiva, Finland
Rodenpoys, Latvia
Ballare, Latvia
Harmaasudet, Finland