keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Imola-Pukkisaari Express

Pukukurssi: jokaiselle tehtiin peruskaava mittojen mukaan.
Dress class: everyone got a personal toile.

Viime viikot on taas menty kovaa paikasta toiseen: kerrottavaa olisi vaikka miten, mutta mennään tiiviisti:

-Talvilomaa vietimme kovasti odotetulla pukukurssilla Italiassa. Työnjako oli sellainen että Maria ja minä teimme töitä, Riku lomaili.
Meillä oli 15 mainiota kurssilaista, puhuimme teoriaa ja teimme peruskaavoja ja kudoimme lautanauhaa kankaan reunaan... Hyvä kurssi ja jatkoa odotellaan!
- Italiasta palattuamme olikin jo aika valmistautua talven ulkoiluun eli Hiidenhirvenhiihtoihin Pukkisaaressa. Tällä kertaa Iloisen Joutsenen kanssa. Ulkoilun lisäksi tavoittena oli käyttää talvivarustutusta. Lämpimänä ja kuivana pysymisestä kirjoitti ensin mainio blogi Ruotsísta eli Exploring the medieval hunt ja sitten Elina jatkoi Neulakossa

Oh there would be plenty to tell about last weeks but I´ll keep it short:
 - We spent the winter holiday in Italy: me an Maria working, Riku more on holiday side. We had 15 students, had some theory about medieval clothing and fitted a  toile for everyone and did some tablet woven finishings. Everyone seemed happy and many of them asked for a newt part.
 - After returning from snowy Italy it was time to get prepard to annual ancient ski-archery competition at Pukkisaari, Helsinki. This time with the Merry Swan. One purpose was to spend a nice day purside but also experience cold day in medieval clothing. Excellent blog called Exploring the medieval hunt posted about keeping warm and dry at winter time and also Elina wrote about it at Neulakko.

Ensin Italiaan:
First visit to Italy:


Imola. Lumisade. Riku, minä, Anna ja Maija kahlaamassa. Italia: ei talvikunnossapitoa!
Imola. Snow. Riku, I, Anna and Maria walking throught the snow. Italy; no winter maintenance!

Imolan kirjasto ja 1300-luvun seinämaalaukset.
Imola library and 14th century frescos.

 

Maria tässä tekee hihan kaavaa
Maria making sleeve fitting.
 
Samaan aikaan toisaalla: näin kudot lautanauhahuolittelun kankaan reunaan.
Meanwhile: tablet woven finishings


Kun me Marian kanssa teimme töitä, Rikua kuljetettiin museoissa, linnoissa ja lähikylien kahviloissa. Hän näki muun muassa näitä hurmaavia 1300-luvun kannuja. Joo, Annalla on tuo räätälin kannu. Me Marian kanssa haluamme samanlaiset!

While me and Maria worked at class room, Riku was travelling arounf coutryside and local museums with other men. He saw many wonderful things, like this adorable pottery. Dated to 14th century. Yes, Anna has the one with scissors and me and Maria want to too!

Kävimme myös Bolognassa ja näimme kaikkea kivaa, kuten tämän kissan, joka lämmitteli oliivipuun taimen alla kukkaruukussa.
At Bologna we saw many wonderful things. Like this cat taking a nap in flower pot.

Ja sitten jotain ihan muuta: Pakkasta Pukkisaaressa
And then something completely else: winter day at Pukkisaari

Viime syksynä Middelaldercentretissä ompelin keltaista takkia. Se oli Rikun uusi talvitakki, vuoritettu villalla. Hienon värinen kangas on lahja Chrissieltä ja sitä oli juuri takin verran.
Takin alla Rikulla on kaksi villakerrosta eli kuvista tutut ruskea ja vihreä villakolttu. Lahkeiden päällä on säärisiteet ja jalassa vielä neulakinnassukat.

Last year at Middelaldercentret I was sewing a yellow coat. It was awinter coat for Riku. wool lined with wool. The lovely fabric was a present from Chrissie and it was just the measure to make a coat.
Under the coat he has two layer of wool, the green and brown tunics you all have seen. He has loin cloth, hose and leg wraps on top of them.


Hattu, huppu ja neulakintaat, totta kai.
Hat, hood and nalbinded mittens, of course.


Rikun uusissa varsikengissä on naulapohjat, toimivat hyvin ainakin sunnuntaina jäällä.
Riku´s new shows has nails; worked fine on ice.


Minulla on pellavainen alusmekko, sen päällä uusi ruskea mekko ja hihaton oranssi sekä ehdoton lempivaatteeni, tiiviistä villasta tehty punainen mekkoni. Mitä enemmän sitä pidän, sitä tyytyväisempi olen siihen. Ja hupun alla tietysti huntuja pari kerrosta. Elina kaipaili omassa postissaan villaista huntua: no, minulla oli jo kangas kädessä, mutta tuli sitten kiire lähteä enkä lähtenyt villahunnulla. Huppu oli meren viimassa tarpeen.

I´m wearing linen underdress, then my new brown chekered dress and the sleevless orange dress and top of all my most favourite, the madder red dress. The more I wear it, the more I like it. Under the hood I have two veils. Elina wrote that she would like to have a woolen veil: I had the fabric already on my hand but was too busy even to cut it. The hood was very much needed in cold wind on sea ice.

Uusi ruutumekko. Tikru tykkää siitä.
New checkered dress. Tikru likes it.


Minun talvikenkäni ovat ihanat ja punaiset, ja Middelaldercentretin mudassa jalan mukaiseksi muotoutuneet. Jalassa on kahdet sukat päällekkäin. Polvesta ylöspäin paljaat reidet, koska kolmen villamekon alla ei oikeasti tule kintuille kylmä.

My winter shoes are red and lovely, and Middelaldercentrets muc shaped them perfectly to my feet. I have two pair of socks (hose) and above them bare tights (no thermal underwear etc). Under three dresses it is not cold.

Ps. Hyviä keskiaikaisia kenkiä kohtuulliseen hintaan, mittojen mukaan, loistava asiakaspalvelu:
Both my and Riku´s shoes are from nice shop called Institorium. Reasonable prices, good service, shoes by your own measure.

 
pps. also love keeps you warm at any weather
 
Pukkisaaren kuvat: Mervi P ja Antti Kuparinen

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Rautakautista testailua / testing the iron age dress


Sunnuntain omistin rautakaudelle. Kaikki lautanauhahuolittelut on tehty, nyörit punottu ja seuraavaksi mietin, miten pidän huntua ja miten viimeistelen viittakankaani. Mutta tästä saa nyt jonkun käsityksen siitä, miltä uusi kokonaisuus näyttää.
- alla pellavainen alusmekko
- sen päällä sininen villainen mekko, kangas Medeltidsmodelta. Huomattavasti lyhyempi kuin vanhat mekot.
- vaippahame käsinkudottua toimikasta
- esiliina itse kudottu ja värjätty + pronssispiraalein viimeistelty
- säärisiteet itse kudottu
- viittakangas ostettu, itse värjäsin indigolla
- huntukangas ohutta villaa, värjätty oman pihan morsingoilla
(viitan ja hunnun värjäsin mielessä olevaa baltialaista pukuani varten, mutta sen toteutus on näköjään viipyilevää sorttia)
- ja sitten vielä krappivärjätystä langasta punotut säärisiteiden nyörit

This Sunday I devoted to Finnish Iron Age. All tablet woven finishing is done, braids done and next I need to thing what kind of a hair piece I want and how to finish the shawl. But so far I can sort of see what my dress will look like
- underdress linen
- woolen blue dress made of bought wool, from Medeltidsmode. The dress is clearly shorter than my older ones.
- handwoven peplos
- handwoven apron, home dyed + bronze spiral decoration
- handwoven leg wraps
- the shawl fabric bought, home dyed with indigo
- the veil is wool dyed with woad from my garden
( the shawl and the veil are actually dyed for the baltic dress I have been planning, but since it seems to take time, it´s time to use them)
- and then madder dyed braided let wrap ties with bronze spirals.


Ja taas on tullut valittua sellaiset maanläheiset värit...
And seems that I have again chosen those "close to earth" colous...


Säärisiteiden nyörit eivät periaatteessa edes näy helman alta, mutta tässä pieni vilautus.
Those red ties don't actually show under the skirt, but here is a small teaser.


Arjen pieniä sulostuttajia, sanoi Jenni Sahramaa spiraaleista. Naulan kantaan!
Small delicatessen of everyday, said Jenni Sahramaa once about bronze spirals. I say, well said!

Niin, se viitan koristelu. Kävimme Hämeen linnassa Hämeenlinnassa katsomassa tätä Vilusenharjun viittaa. Sanoisinpa jopa, että aika kiva!

About the shawl: We went to see some textile fragments to Tavastia castle in town called Hämeenlinna. There was this fragment from Vilusenharju. Quite nice, I would say!


tiistai 27. tammikuuta 2015

Nyörit säärisiteille / ties for leg wraps



Kokoan itselleni uutta rautakauden pukua. Pienet yksityiskohdat viimeistelevät asun. Siispä: näin teet säärisiteisiin nätit koristenyörit.
I´m making myself an new iron age dress. The small details complete it. So;: how to make decorative ties to your leg wraps.
 
 
Aluksi tarvitset viisi paksuhkoa villalankaa. Tee päähän solmu, jätä spiraaleille tilaa. Pistä työ kiinni ihan minne tahansa. Kuten sohvaan käsinojaan.
First you need five wooln threads, they may be quite thick. Make a know, leave some fringes for spiral. Attach it somewhere. I used my sofa armrest.
 
 
Ja sitten puno: minä tein vasemmlta oikealle, ihan hyvin voit tehdä oikealta vasemmalle. Järjestys on päältä-alta-päältä-alta. Toista tätä.
Then start braiding. I´m doing it from left to right, nyt from right to left is as good. The order is over-under-over-under.
 
 
Hitaasti mutta varmasti pieni letti kasvaa.
Slowly the braid grows longer.
 
 
Kun nyöri on punottu, laita solmu ja jätä pitkät hapsut. Pujota niihin pronssispiraali. Jaa viis lankaa kahdeksi, ja laita kaksi spiraalia.
When braid is ready, make a know and leave some fringes, thread bronze spirals to all the yarns. The  divide the yarns to two and add spirals.
 
 
Kahdesta tulee vielä kolme, sitten taas kaksi ja yksi ja solmu päähän.
Two becomes three and then again teo, one and a knot to hold them.
 

 
Ja näin on nyöri valmis. Oikein sidotut säärisiteet eivät tarvitse näitä pysyäkseen ylhäällä, vaan punaisia säärinyörejä pidetään rautakauden naisen pienenä kivana koristeena, jotka eivät aina edes näy hameen helman alta.
Tämä malli on peräisin Kaarinan kirkkomaan haudasta 27. Lanka on krappivärjättyä villaa. Sopiva mitta on kaksi kertaa pohkeen ympäri plus rusetti.

And so the decorative tie is ready. If the leg wraps are properly tied, these are not needes to hold them. They are considered as iron age womans small luxury item, they doesn´t always even show under the skirt.
This model is based on finds at Kaarina Kirkkomaa burial site grave 27. I used madderdyed wool. Suitable measure is two times around the calf plus bow tie.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Laudoilla kudottu yksityiskohta / tablet woven detail



Minulla on useita tekemättömiä töitä, kaikkien tilaustöiden ja koulutöiden ja näyttelysuunnitelmien lisäksi. Yksi pitkään tekemistä odottanut on suomalaisen muinaispuvun vaippahameen eli peploksen viimeistely. Kangas on Mikkelin muinaispuvun vaippa, käsinkudottu, teollisesti värjätystä langasta. En ole kutonut sitä itse. Kankaan kutoja teki sen kansalaisopistossa eikä ollut tyytyväinen työhönsä: työstä uupui lankoja joten osa piinraoista on jätetty tyhjäksi. Se näkyy lievänä raidallisuutena kankaassa. Minua se ei haittaa, kas kun tämä päällä ryömii vähän mudassa jossain tapahtumassa niin eivät pienet kudontaviatkaan paina. Teen siis näitä vaatteita käyttöön, en vain komeroon odottamaan.
Mutta kangas piti viimeistellä.
Pujotin aluksi katkenneet loimilangat työhön. Se oli helppo osuus. Kumpaankin päähän piti näet kutoa päättelylautanauha. Jos se olisi kudottu pystykangaspuissa, aloituslautanauha olisi ollut valmiina ja kudottavana olisi ollut vain lopetus.
Kankaaseen on kudottu putkihulpiot, kuten rautakauden tekstiiliin kuuluukin.

* * *

Even I´m quite productive, I do have unfinished works pending, thanks to commissions and school and exhibition plans. One that has been waiting for too long is finishing the peplos to finnish iron age dress. It´s part of Mikkeli iron age dress, handwoven but industrially dyed yarn. I have not woven it by myself. The weaver was not happy about her result, there are yarns missing from the weave and they show as pale stripes. It does not bother me, because I will probably "end up crawling in mud" wearing it. That means that I use my clothes, not just keep them in closet waiting, and they are allowed to look used.
But fabric was loomstate so it needed finishing.
First I finished the broken yarns in to fabric. That was the easy part. Next both ends need a finishing and in Finnish iron age textiles it means tablet weaving.
If this fabric had been woven on vertival loom, it woudl already have tablet woven band on starting edge, but since this is from horizontal loom, both ends need finishing band.
The fabric has tubular selvages, like a proper iron age textile shoud have.


Kankaassa oli vielä jäljellä aloitussolmut, joten avasin ne, ja purin kankaan aloituksesta viisi senttiä.
The fabric had still the starting knots, so I opended them and unravelled about 5 cm.

 
Otin kankaasta purkamani langan talteen mahdollisimman pitkinä erinä. Niistä loin lautanauhan yhdeksällä laudalla niin, että reunalaudoissa 2 +1 on neljä lankaa, kuudessa kuviolaudassa kaksi lankaa ristikkäsisissä kulmissa.
 
I saved the unravelled yarns and tried to get them as long pieces as could. I used them to create a tablet weaving warp with nine tablets. Edges ar 2+1, all threaded with four yarns. Six pattern tablets are threaded two yarns per tablet, on diagonal corners.
 
 
Nopsa piirros: näin kudotaan tunnettu limityskuosi Suomen rautakauden kankaisiin ynnä muualle. Kudo koko ajan samaan suuntaan, kunnes et enää pysty, flippaa lautojen asetus päinvastaiseksi, tai vaihda kudontasuutaa. Kaksilankaiset laudat pyrkivät väärään asentoon joten pidä niitä silmällä.
 
Quick drawing: this is how you make brick pattern to Finnish iron age bands. Weave in one direction until yarns tangle, flip cards and continue to same direction or change the weaving direction. Two yarn threaded tablets tend to go to wrong position so keep eye on them.
 

Kiinnitin lautanauhaloimen ruuvipuristimien väliin. Kudottaessa loimen pitää olla tosi löysällä, muuten nauha alkaa kiristää kankaan reunaa.

I used carpenters camps to hold the warp. When it is woven, it needs to be quite loose, otherwise the band starts to tighten the fabric edge.


Tähän reunaan ei enää tule esimerkiksi iskunyöriristikkoa, jollainen on esimerkiksi rautakauden viitoissa. Koska nauha päättelee kankaan, langat tuodaan ensin viriöön, sitten ne palaavat toisella kierroksella takaisin. Kun työ on tehty, ne leikataan puolesta sentistä senttiin pitkiksi ja ne muodostavat aikakauden kankaalle tyypillisen hapsureunan nurjalle puolelle.
Nauhan kuteena ovat siis puretut kankaan loimilangat. Tuo muutama lanka kerrallaan viriöön, käännä, vie langat takaisin ja tuo samalla uudet langat viriöön. Jatka näin. Seuraa reunan kireyttä ja säädä viriöön menevien lankojen määrää sen mukaan.
Minä toin viriöön kerralla 2-4 lankaa.

This edge will not have fingerloop lace, which is also typical to finnish iron age textiles like shawls. Since the band finishes the fabric, the yarns go first into the shed and they also return to fabric side on next turn. When work is done they are cut to 0,5 -1 cm long and that creates the typical tiny finge to reverse side.
The weft on this weave is the warp yarns of the fabric. Bring few yarns at the time into the shed, twist cards, bring same yarns back into the shed and take few yarns from the fabric into the same shed. Keep working this way. Keep an eye on tension and tightness and adjust the amount of yarns according to that. I took 2-4 yarns at the time.


Kun koko reuna on kudottu, ylimääriset langat leikataan pois. Hieman hapsureunaa saa jäädä, se kuuluu asiaan.
When the whole edge is woven, cut the extra yarns away. Leave some fringe.

Tältä huolittelu näyttää oikealta puolelta.
This is how it looks on right side of my peplos. 
 
Nyt pitää tehdä vielä se toinen reuna ja sitten vähän koristaa maltillisesti lautanauhoilla. Kerron sitten kun on valmista.
Next thing to do is weave the other edge too and then decorate it with dainty tablet woven band. I will post more whan the whole work is done.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lautanauhat: puolikaskiertoja ja tuppilohulpio / Tablet weaving: half turns and tubular selvages



Nauhan reunaa normaalisti kudottuna ja tuppilohulpiolla: tässä nauhassa (kirjastamme Omenaisia ja revonneniä, malli 27), on kolme reunalautaa. Tuppilohulpiota kudottaessa reunimmaisen laudan langat kääntyvät nauhan nurjalle puolelle. 
The edge of tablet woven band without tubular selvage and with it. On this band (from our book Applesies and Fox Noses, pattern 27), has three edge tablets. When woven with tubular selvage, the third tablets yarns have turned to reverse side.

Jokin aika sitten julkaisimme lautanauhakirjamme Facebook-sivulla uusia ohjeita, sen kunniaksi kun sivulla meni rikku 2000 tykkääjän raja. Nauhamallit perustuvat Birkan viikinkiaikaisiin brokadinauhoihin ja niissä kaikissa on puolikaskiertoja.
Suuri osa teistä varmaan osaa jo kutoa niitä, sekä toista suomalaista erikoistekniikkaa eli tuppilohulpiota lautanauhoissa. Selventääkseni niiden kudontaa teimme pienen videon. Linkki sivun alaosassa.

Some time ago we published new tablet weaving patterns on our books Facebook-page to celebrate 2000 likes. The patterns are based on viking era Birka brocades and all new patterns have half turns.
I´m sure many of you already know two Finnish special techniques, half turns and tubular selvages, but to clear what they are and how they are woven, we made a small video. You will find the link at the end of the page.



Sama nauha nurjalta puolelta: oikeassa reunassa tuppilohulpio, vasemmalla normaaliin tapaan kudottu. 
Same band on reverse side: on the right with tubular selvage, on the left the band is woven normal way.



Ja vielä: ilman tuppilohulpiota sininen kudelanka näkyy pieninä pisteinä nauhan reunassa, mutta tuppilohulpiossa kude ei näy.
And this too: without the tubular selvage you can see the blue weft yarn on the edge, with tubukar selvages the weft does not show.



Ja sitten puolikaskierroista: Maikin nerokkaassa merkintätavassa kaksinkertainen pisto tarkoittaa puolikaskiertoa. Siis kun normaalisti kierretään neljäsosa, puolikaskierrossa kierretään yksittäistä lautaa vielä toinen neljäsosa päälle. Ja vain siinä pistossa, mihin puolikas on merkitty. Jotta kuvio toistuisi nauhassa oikein, nauhaan pitää saada sitoutumaan se sisempi väri.
Puolikkaat voi kutoa eri tavoin, mutta minä teen kuten näet videossa: käännän joko eteen tai taakse kiertyvän ryhmän ensin kerran ja sitten vielä ne puolikkaat toisen kerran.

And then about the half turns: on Maikki´s brilliant notation the double stitch marks half turns. That means that when you normally twist a quarter turn, on half turn you turn single tablet once more. And only the marked tablets. In order to get the pattern right, you need to get the inner color to the band.
There are several ways to weave half turns, but on the video you can see my way: I turn the group of tablets forwards or backwards and after that turn the half turns.

Katso video/ see the video:


perjantai 21. marraskuuta 2014

Vaatteita Guedeloniin / Clothes to Guedelon


Aloita vaikka katsomalla tätä
You can start by looking at this:

First episode of Secrets of the Castle
https://www.youtube.com/watch?v=L5IMeODLND8

Viime helmikuussa juttelin The Sempsterin eli Christine Carnien kanssa. Hän kertoi saaneensa ison pukutilauksen, mutta deadline oli todella lähellä, vain kolme viikon päässä. Hän totesi, että vain jos saisi apua... ja saihan hän.
Pyysin töistä vapaata kesken talvilomaruuhkan, perustelin kahta extravapaapäivää hyvin ja pakkasin laukun. Laukkuun laitoin vaihtovaatteet ja ompeluneulani.
Tehtävänä oli puvustaa BBC:n historiadokumenteista tuttu kolmikko Ruth, Peter ja Tom seuraavaa kuvauskautta varten. Tiesin, että periodi olisi vuosi 1250, mutta en vielä kuvauspaikkaa. Chrissie kertoi, että Guedelon, Ranska.
Mieletöntä! Kyseessä on valtava urakka, maailman suurin arkeologinen koe, rakentaa keskiaikainen linna alusta asti, aikakauden työvälineillä ja menetelmillä. Jopa rauta josta tehdään työkalut tehdään itse.
Ja minä saisin tehdä sinne vaatteita!
Chrissie tiesi että olen nopea ompelemaan ja meidän kahden yhteistyö toimii hyvin. Chrissie on itse ollut seitsemän vuoden ajan Sarah Thursfieldin oppilaana ja tietää lähes kaiken keskiajan ja Tudor-ajan vaatteista. Oikeasti, hänen tietomääränsä ja uskollisuus periodille on käsittämättömällä tasolla.
Tarviiko sanoa, että olin otettu tästä pestistä?

Last February I talked with Christine Carnie from The Sempster. She told that she had been offered this big order, but the dealine was really close, only three weeks away. She said that if she only could have some help.. and she did.
I asked my boss if I can get few days off from my work, in the middle of the busiest winter holiday season in Finland.  I revealed her why it was so important and she said ok then. So I packed my bag and flew to England.
Our task was to make clothes to BBC history document presented by Ruth, Tom and Peter. I knew that the period would be mid 13th century, but not the location. It was Guedelon!
This is worlds biggest archaelogical experiment, to build a medieval castle, using period materials and tools. They even make the iron to make the tools. And I was making clothes there!
Chrissie knew that I am fast seamstress and also we work well together. Chrissie has been studying medieval tailoring for seven years under Sarah Thursfield and she practically knows all about medieval and Tudor clothing. Really, her knowledge and loyalty to period are incredible. So do I need to tell that I was very much taken to get this opportunity?

* * *

Saavuin Englantiin myöhään torstai-iltana ja asetuin taloksi. Aamulla tulivat kankaat, kotiovelle toimitettuna. Ihanaa, pehmeää mutta vahvaa villaa, kasvivärjättyjä.
I arrived to England late Thursday evening. In the morning the fabrics arrived. Wonderful, divine, soft but still strong natural dyed wool.


Chrissie oli tehnyt etukäteen tutkimusta ja hänellä oli suunnitelma vaatteista. Aloitimme suuritöisimmästä eli Ruthin puvuista. Käytimme mallina 1200-luvun tekstiililöytöä, Klaran mekkoa, (kts. Katrin Kania; Kleidung im Mittelalter - Materialen, Konstruktion- Nähtechnik. Ein Handbuck s. 289-290).
Leikkasimme kappaleet ja neulasimme mekon kasaan.

Chrissie had made a lot of research beforehand and she had a plan. We started with Ruth´s dress. We researched a 13th centiru find, Hl Klaras dress (see Katrin Kania; Kleidung im Mittelalter - Materialen, Konstruktion- Nähtechnik. Ein Handbuck s. 289-290). We cut the fabric and pinned the dress.




Teimme myös saumamalleja, joista Ruth saisi valita mieleisensä sauman. Minä toivoin tuttua takapistoa, koska se on nopein pistoni.
Mutta... niihän siinä kävi että saumaksi tuli limittäinen sauma (kuvassa alimpana): reunoja ei käännetä, vaan reunat laitetaan päällekkäin ja ommellaan molemmilta puolilta yliluottelupistoin. Siis vaatteen oikealla puolella on näkyviä pistoja. Ja ne näkyisivät lähikuvissa... Mutta jos Ruth niin haluaa ja kaiken lisäksi se on aikakaudella käytössä ollut sauma, niin sillä sitten mennään.
Käytin ompeluun pellavalankaa, koska mekon väristä villalankaa ei ollut tarpeeksi tähän saumamäärään ja pellavalanka tuntui myös vahvemmalta. Ruth ei tunnetusti säästele vaatteitaan kuvausten aikana, joten sauman pitää kestää.

We also made seam samples for Ruth to pick her favourite. I hoped for good old backstich, it´s my fastest stich. But... she choose the overlapping seam. The edges are not folded, but sewn on top of eachother and sewn by hemming stich from both sides.
 That means that seams are very visible on reverse and right side! And they would show on close ups-- But if Ruth wants overlapping seam, that she will get. And stich is period so thats what I did.
I used linen thread, because there was not enough dress coloured natural dyed wool yarn available and also linen felt stronger. It is well know fact that Ruth does not spare her clother during filming so the seams better be strong.

Ensimmäisen työpäivän iltana ajoimme Ruthin kotiin sovittamaan pukua ja Pyhän Birgitan myssyä ja sukkia ja muuta.
First working day´s evening we drove to Ruths house to fit the dress and her head gear and sock and everyhing.


"Raise that arm"... "Hold that one"..


Ruthin päähineeseen kuuluu leukaliina, sekin mittojen mukaan tehty.
Also her fillet is fitted.

 Ja tietysti uudet sukat:
And new pair of socks:



Tässä oli viikonlopun ehkä jännittävin hetki: saumantarkastus! Chrissie on tarkkaa, mutta ei ole mitään aviomies Glennaniin (oik.) verrattuna. Ja Nigel vielä vieressä kannustaa. Kelpaako minun saumani? "... jaa jaa... ja tämänkö sinä aiot esitellä Ruthille... Kyllä, tämä sauma on erinomainen!"
Selvisin!
 
This was the most exiting moment of the weekend: the seam inspection! Chrissie is presise, but nothign compared to her husband Glennan (on the right)... And Nigel also joineed to inspection. Will me seams do? "... is say... is this what you are going to present to Ruth... yes, this seam is excellent!"
I made it, phew!
* * *

Keltaisen mekon pääntien halkio on huoliteltu lautanauhalla, jonka kudoin suoraan reunaan. Muistakaa katsoa miten nätisti se aukeaa.. Heti ensimmäisessä jaksossa se näkyy.

Yellow dresses necklines slit is finished with tablet woven band, which I wove to the edge. Remember to see how nicely it opens. You can see it in the first episode.


Hihan muoto on kiva; saman mallinen kuin tuttu kiilahiha, mutta tämä on leikattu suoraan muotoonsa. Myös hiha on ommeltu paikalleen sillä pelottavan näkyvällä saumalla.
The shape of the sleeve is nice: same as ones with the gore, but this is cut to shape. Also sewn to bodice with overlapping seam.


..ja tältä se näyttää nuken päällä.
... and this is how it looks on doll.

Ompelin Ruthin pukua 14 tuntia päivässä, pari päivää siihen meni. Puvussa on sitä limittäistä "pelottavaa saumaa" 24 metriä...
I sew the dress about 14 hours a day and work took couple of days. This dress has 24 meters of "scary" overlapping seam.

Ja sitten vielä päähineen kanssa: kokonaisuuteen kuuluu Birgitan myssy, leukaliina, barbette, ja näiden lisäksi myös huntu. Ne ompeli Chrissie.
Here the dress is with headgear St. Brigids cap, fillet and barbette, Chrissie made them.


Ja sitten jatkoimme työtä:
And it was time to continue working.


Suunnittelimme ja leikkasimme myös Peterin sinisen ja Tomin vihreän mekon.
We designed and cut also Peter´s blue and Tom´s green dresses.


Kiilaa, kiilaa, lisää kiilaa ... Ja sitten pitikin lähteä Mollyn teehuoneen kautta kotiin. Matkalaukussa oli leikattuna Tomin vihreä mekko. Ompelin sen kotona. Mekossa on edessä kiila, mutta kiila onkin 1200-luvun tapaan edestä halki.

Gores, gores and more gores... The I had to go home, via Molly´s tearoom. In my suitcaise I had Tom´s green dress cut in pieces, I sew it t home. It has a middegore, but in 13th century way its open from the front.


Tuttu kainalokiila:
Her is the armgore:


Pääntie on huoliteltu parilla tiheällä pistorivillä ja kankaan reunassa on yliluottelupistot sekä reunaa suojaava villalanka (tottakai kasvivärjättyä).
The neckline is finished with two rowns of stabstiches and the raw edge of the fabric is hemmed with wool, attaching the wool yarn to cover the edge too. And yes of course the yarn is naturally dyed.


Hihansuissa on pienet halkiot, jotta ne saa käärittyä ylös työnteon ajaksi. Ja sama huolittelu kuin pääntiellä.
There are small slits on wrists, so that Tom can roll the sleeves up while wotking on set.


Ja sokerina pohjalla: Rikun pieni huppu oli mallina poikien pienille hupuille, jotka Chrissie teki.
Kun katsotte jaksoja, niissä näkyy muutakin kivaa, jotka Chrissie ompeli. Aivan ihana vaatekappale on keltaisen mekon kaavalla tehty oranssi päällysvaate, garde corps, jonka hihat on ommeltu vain puoliksi kiinni ja käyttäjä voi sujauttaa käsivarret esiin kädentien aukoista.
Olen äärettömän iloinen siitä että pääsin mukaan projektiin - ja siitä luottamuksesta, jota mestariräätäli osoitti minua kohtaan.
Kun tein omaa mestarityötäni, minun ei tarvinut miettiä kahta hetkeä, kenet pyytäsin mentorikseni.

And look at this: Riku´s tiny hoods pattern was used to make hood for Tom and Peter too. When you loot at the serie, look carefully how wonderful things Chrissie made. For example madder dyed top layer, garde corps, which sleeves are sewn only partially to the dress. The arms can be slipped out from armholes.
I am extremely happy that I was taken to this project - and for the trust the master herself showed towards me.
When I was making my masterpiece, I did not need to think twice whom I would ask to be my mentor.

Riku and his tiny hood are a familiar sight from many living history events. My dear carpenter.