keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tulossa! Spiraaleja ja kulkusia / Coming! Spirals and bells!

Pala alkuperäistä Siksälän viittaa. Hämmästyttävän hyvin säilyneenä. 

Vuosi sitten Viron luentomatkalla tuli sellainen idea...
Istuin yleisön joukossa kuuntelemassa Riina Rammon ja Ave Matsinin esityksiä Kukrusen ja Siksälän tekstiililöydöistä. Tuli mieleen, että tämä pitää saada Suomeen.
Juttelin aiheesta matkakumppaneille eli Jaana Riikoselle, Leena Tomanterälle ja Krista Vajannolle. Ajatus sai kannatusta.
Jatkoimme kesällä Jaanan ja Hannele Köngäksen kanssa aiheesta puhumista ja niinpä sitten viime syksynä meitä istui viisi naista pöydän ääressä: Jaana Riikonen, Hannele Köngäs, Helena Honka-Hallilla ja Elina Laitinen ja minä.
Tulokset näette muutaman kuukauden kuluttua: 29.-30. lokakuuta järjestämme Liedon Vanhalinnassa suuren tekstiiliaiheisen seminaarin Spiraaleja ja kulkusia Itämeren rannoilta.

Yhteistyökumppaneina ovat myös Raseko eli koulutuskuntayhtymä, johon Mynämäen koulu kuuluu, sekä esimerkiksi Turun Yliopisto. Jaana, Helena, Hannele ja Elina ovat tehneet jo nyt valtavan työn - he ovat yhteyksillään saaneet kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.

Ilmoittautumiset ottaa vastaan Raseko ja tässä alustava ohjelma:

Lauantai 29.10

Riina Rammo, Tarton yliopisto: Kukrusen muinaispukurekonstruktio (englanniksi)
Ave Matsin, Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemia: Siksälän  muinaispukurekonstruktio (englanniksi)
Jaana Ratas, Tallinna: Spiraalikoristeiden valmistusmenetelmät
Irita Zeiere, Latvian historiallinen museo, Riika: Kuurinmaalainen 1200-1300-luvun naisenpuku (englanniksi)
Krista Vajanto, Helsingin yliopisto: Väreistä ja värjäämisestä rautakaudella
Heini Kirjavainen, Turun yliopisto: Turun keskiaikaisista tekstiileistä
Maikki Karisto ja Mervi Pasanen: Erään lautanauhan problematiikkaa
Jaana Riikonen: Minkälainen olisi voinut olla miehen asu myöhäisrautakaudella?
Helena Honka-Hallila: Ja kuinka se valmistettiin?
Iida Räty: Kuvista kulkusnapeiksi

Sunnuntai 30.10. Työpajat.
Jaana Ratas: Spiraalikoristeiden valmistustekniikat
Hannele Köngäs: Kokeiluja 2/2-toimikkaan ja putkihulpion kutomisesta eri tavoilla
Mervi Pasanen: Neulakinnastekniikka
Maikki Karisto: Lautanauhan kutominen
Silja Penna-Haverinen ja Toive Lehtinen: Villan kampaus ja kehruu
Krista Vajanto: Fermentoimalla värjääminen
Elina Laitinen: Nahkajalkineet
Mynämäen opiskelijat: Kolmivartinen ½-toimikas (Rippenköper) pystypuilla
Helena Honka-Hallila: Miehen puvun valmistaminen
Jaana Riikonen: Kaarinan muinaispuku

In English:
Last year during our trip to Estonia I got on idea. I sat there in the audience listening to interesting presentations and felt that "we need to get this to Finland too". I talked about it to Jaana Riikonen, Leena Tomanterä and Krista Vajanto and they agreed.
We talked more at home and few months later Jaana Riikonen, Hannele Köngäs and I had a meeting. At the end there was five of us: Helena Honka-Hallila and Elina Laitinen joined the team.
The results can be seen, heard and experienced at 29.-30th October, when our seminar Spirals and Bells from Coast of Baltic Sea takes place at Vanhalinna, Lieto.

We have: Riina Rammo, Ave Matsin and Jaana ratas from Estonia presenting Kukruse and Siksälä finds. We have Irita Zeitere presenting Latvian dress from Kuurinmaa. Krista Vajanto will tell about iron age dyed, Heini Kirjavainen about medieval textiles from Turku. Maikki Karisto tells about solving one tablet woven bands pattern
Jaana Riikonen speaks about how an iron age male costume could have looked like and Helena Honka-Hallila tells how such a dress was made. Iida Räty tells how she turned pictures to bell buttons.
We also have some evening program, small market and a iron age and medieval type feast!
Then at Sunday we continue in workshops, where we teach nalbinding, fermentation dyeing, tablet weaving, spinning, sewing a iron age male clothing, shoe making, weaving 3-shaft twill on vertical loom, weaving tubular selvage to twill, making estonian spiral decorations and making the Kaarina iron age dress.
Fabulous!
I want already to thank Jaana, Helena, Hannele and Elina, who has done so much!
Thanks to them, we have Raseko and Turku University and Vanhalinna as partners.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours

Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta?

Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä.
No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen!
Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa!

How would you feel about black dress in Finnish iron age?
According to Krista Vajanto (read her PhD from here) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was needed, and some and overdyes.
So how about a purple shawl? Yes, that was also possible.
This time I let Krista Vajanto to tell about her research with her own works. Ps. Big news, revealing what Krista and I are up to!


* * *

Miksi värit eli miten olet päätynyt tutkimaan tätä aihetta?
Väriaineilla on ollut tärkeä rooli kauppatavarana, erivärisillä kankailla on voitu osittaa yhteiskunnallista asemaa tai erottaa arki juhlasta – sekä osoittaa kulttuuritraditioita. Jo aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa oli aavisteltu, että Suomen rautakauden lopun värjäystraditio saattaisi poiketa siitä, mitä samaan aikaan tehtiin Euroopan keskiaikaa elävillä alueilla. Tämä oli tieteellisen tutkimuksen kannalta herkullinen alkuasetelma.

Lisäinnostusta asiaan antoi se, että viime vuosina materiaalitutkimuksessa on tullut uusia tutkimusmenetelmiä: nyt on mahdollista tutkia arkeologisia tekstiililöytöjä siten, että näytemäärä on erittäin pieni, mutta näytteistä saadaan irti suuri määrä tietoa.

What made you interrested in colours and dyes?
Dyes had a very importand role as a traded goods, different colour on clothes have shown the social status and they also separated everyday life from sunday or celebrations. They also have shown cultural traditions.
Also the previous reseach indicated that during the Finnish iron age the tradition may vary from what was done in Europe in middle ages. This was a delicious starting point to scientific research.
I got more inspiration from new and developed reseach methods: now it is possisble to reseach archeological textile finds by using very small samples but at the same time getting a lot of information from them.

* * *

Mikä yllätti tutkimuksen aikana - oliko jokin löytö uusi?
Yllättävää oli entisajan värjärien taitavuus ja kyky hyödyntää paikallisen luonnon resursseja. Esimerkiksi miten ihmeessä joku on keksinyt käyttää liekoja tai kortteita kasvipuretteina? Tai miten alun perin on oivallettu, että harmaa jäkälä kätkee sisäänsä purppuran violettia väriä?

What surprised you during the research - was there any new finds?
I was surpirsed by the skills of ancient dyers and their ability to use the resources of the surrounding nature. For example: how on earth did someone found out that they can use clubmoss or horsetail (Equisetum) as mordants. Or how they realized that a grey lichen contains purple color?

* * *

Miten sinun tutkimuksesi perusteella rautakauden Suomessa värjättiin?
Siihen aikaan oltiin niin taitavia, että osattiin värjätä peräti kolmella eri värjäystekniikalla! Mikään näistä tekniikoista ei vaatinut keittelyä, rauta tai kuparipataa, vaan pikemminkin suurehkon puusaavin. Se, mitä vaadittiin, oli aika, ammattitaito ja eri työvaiheiden organisointi toisiinsa hyvin limittyviksi.

1) Sininen ja violetti värjättiin virtsakyypissä. Jäkälät kasvoivat kotimaan kallioissa ja niillä värjääminen oli helppoa, sillä lämpötilan tarkkailua ei sen kummemmin tarvittu. Sininen saatiin morsingosta, joka oli kauppatavaraa ulkomailta.

2) Tanniinit fermentoitiin koivuntuhkalipeän kanssa ja käyneeseen liemeen lisättiin lanka imemään punaruskeaa väriä. Sivutuotteena langan vetolujuus kasvoi, mistä oli hyötyä kudottaessa loimipainoisilla pystykangaspuilla.

3) Puhdas punainen värjättiin paikallisten mataroiden juurilla. Puretukseen käytettiin kasvipuretetta, joka valmistettiin fermentoimalla liekoja, kortteita, sananjalkaa ja vesiheinää. Väriliemi kuumennettiin kuumilla kivillä puusaavissa.

Arkeologinen värjäyskoe. Koivunlehtiä ja kuumia kiviä puuastiassa. Toimii! Siellä se lanka muuttuu keltaiseksi.
Archaeological dye test. Birch leaves and hot stones from fire pit. And it works! You can see yellow yarn there too.

According to your research, how did they dye during Finnish iron age?
By that time they were so skilled, that they knew how to use three different dye methods! None of them needed iron or copper pot, or boiling, More likely they needed a big wooden vessel. And also what was needed was skills, time and organizing different phases of process to another.

1) Blue and purple were dyed in urine vat. Lichens were growing in rocks nearby and dyeing was easy, since no temperature control was needed. Blue colour came from woad, which was imported.

2) The tannins were fermented with lime made or birch ash, and the yarn was added to it, in order to turn brownish red. As a side effect the yarn became stronger which was really useful thing during the time of vertical looms.

3) Pure reds was dyed by using local bedstraw roots. As mordant they used plants like clubmoss, fern, chickweed and forest horsetail. The dye was heated by using hot stones in wooden vessel.



Mitkä olivat löytöjen perusteella tärkeät värit?
Musta, punaruskea, punainen ja violetti. Musta saatiin värjäämällä sinisen päälle. Keltaiset ja vihreät kuuluisivat siten enemmän keskiajan ilmiöihin. Uusia kulttuurivaikutteita olivat keittovärjäys, alunaa, reseda ja muut tuontivärit.

What do you get if you mix blue woad and reddish madder? Brown? No. Black.
Jos yhdistää morsingon ja mataran, mitä väriä saa? Ruskeaa? Eipäs tulekaan, vaan mustaa.

Which colors were important at Late iron age Finland?
Black, brownish red, red and purple. Black was dyed by over dyeing blue. Yellows and greens seem to be more medieval. By that time new methods and dye plants appear, like alum mordant and reseda luteola and other imported dye materials.

* * *
Jos tekisit itsellesi puvun nyt, minkä värinen se olisi?
Puvussa olisi mustaa ja punaista. Näistä kahdesta punainen voisi olla joko tummanpunaista (matara) tai punaruskeaa (fermentoidut tanniinit) tai violettia (jäkäläpurppura). Musta olisi lempeä, sillä se olisi värjätty yhdistämällä useita eri värejä. Sen värjäykseen olisi voitu käyttää vaikkapa morsinkoa kahdella eri tekniikalla sekä metsäkortetta.
Tuntisin oloni varsin kodikkaaksi, sillä ihan samalla värilinjalla mentäisiin kuin mun normi-arjessakin
Sinistä. Sinisellä.
Blue over blue.

If you would make a Finnish iron age dress for yourself, what color would it be?
It would have black and red. The red could be either dark red (Madder) or reddish brown (fermented tannins) or even purple (lichen). Black would be mellow, because it would be created by over dyeing several colors. I would use for example woad with two different technique and over dye it with forest horsetail.
I would feel rather cosy, those are my chosen colors even on modern everyday life.


Miten kasvivärjäyksestä kiinnostuneet voivat käyttää tuloksiasi?
Noooh… jos hieman malttavat odotella, niin loppuvuodesta ilmestyy värjäyskirja rautakauden väreistä ja värjäystekniikoista.
Mutta jos on kova kiire päästä fermentoimaan jo ensi kesänä, lyhyet värjäysohjeet löytyvät myös väitöskirjastani.

How could the people who are interested in natural dyeing use your research results?
Well... If they can wait a bit, at the end of the year there will be a book about dyes and dye methods in Late iron age.
If they are busy with fermenting, short recipes are included to my PhD too.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lähikuvassa: Ruotsin ennallistuksia / close ups of inlaid woolen coverlets from Sweden

Maria Neijman ja upea Dalhemin peite
Maria Neijman and magnificent Dalhem coverlet


Kävin talvilomalla Ruotsissa kahvilla. Meillä oli aamu-fika Maria Neijmanin kanssa ja sen jälkeen kävimme Rikun kanssa katsomassa oikein tosi läheltä näitä upeita intarsiatöitä, jotka ruotsalaiset ovat ennallistaneet. Voitte lukea koko tarinan Marian ja Amica Sundtrömin mahtavasta blogista .
Ei liene tarpeen kertoa, miten kateellisia me suomalaiset nyt olemme.
Skepptunan ja Dalhemin peitteet (näillä on nimenomaan peitetty jotain, eivät ole roikkuneet seinällä) esiteltiin yleisölle Historiska museetissa pääsiäisen ala. Alkuperäiset ja ennallistukset ovat kesään asti nähtävillä yhtä aikaa, menkää ihmeessä katsomaan!
Tai sitten voit nähdä ne kesällä Gotlannissa, ne ovat Battle of Wisbyn ajan esillä.

During my winter holiday I visited Stockholm Sweden. I really needed to get a cup pf coffee in good company so I had a morning fika (= swedish expression coffee break) for with Maria Neijman.
After coffee we went to see the coverlet recreations they made with group of volunteers. You can read the whole story from excellent blog of Maria Neijman and Amica Sundström.
I´m not telling you how envious we finnish people now are. (Finland was part of Sweden that time when originalc were made so actually we can take part of the credit here).
Skepptuna and Dalhem coverlets were presented to the public at Historiska Museet and they can be seen with originals. If you come to Battle of Wisby to Gotland this summer, you will see them there too.

Skepptunan peite
Skepptuna coverlet


Miten ihastuttavia yksityiskohtia / Just love these details!



Kullattua nahkaa, leikattu muutaman millin levyisiksi suikaleiksi ja sitten pistelty kiinni kankaaseen. Ällistyttävää taidokkuutta!
Gilded leather, cut in just few mm wide slices and then stitched to the fabric. Amazing skills!


Hilpeitä elukoita!
Hilarious creatures!




Tämän haluan näyttää ihan erityisesti: tämän peitteen materiaali oli kuulemma erityisen hankala ommella. No, jos on mestarillisen taitava neulankäyttäjä...Therese Pettersonin käsistä.

I want to point this one out: this coverlet had really tricky material, very easily fraying. But if you are am master level seamstress, no problem! This magical needle work is done by Therese Petterson.


Katsokaa miten siisti myös nurjalta puolelta!
Look at that! So neat and tidy also from the back side!
 

 Yksityiskohtia / Details



keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kaksi kuukautta sitä ja tätä / last two monts of this and that

Tämä on yksi talven kohokohdista: Rosalan talvitapahtuma ja perhepotretti.
This is one of the winters high lights: Rosala viking centre and winter event. And the family portrait.

Kaksi kuukautta on vilahtanut silmissä. En ole laiskotellut, vaan puuhannut valtavasti kaikkea mukavaa. Tässä kuva-albumi muutamista huippujutuista:
Two months has passed so fast! But I ahve nto been lazy, instead I have been doing this and that, all kinds of fun things. Here is a photo album of it:


Helmikuussa oli Iloisen Joutsenen talviulkoilupäivä eli Hiidenhirven hiihto Pukkisaaressa. Kamala keli, mutta hirmu hauska päivä. Taisimme olla melkoinen näky Helsingin Munkkiniemessä! Elina teki samalla hauskan huntutestin, lue se täältä!

At February we had a Merry Swans day out, the ancient ski event at Helsinki. The weather was horrible, but we had a fun day. I thinkg we were quite a scene in ther middle of Helsinki.
Elina made a veil test - read all about it!




Tänä talvena olen opettanut paikallisessa kansalaisopistossa eli Wellamo-opistossa ja yksi kursseista oli nimeltään Keskiajan vaateparsi. Tässä kurssilaisia uusissa (melkein valmiissa) mekoissaan! Jokainen teki kurssin nimen mukaisesti koko vaateparren sukista huntuun ja kaikki käsin.
Ja tein siinä sivussa itsellekin punaisen Herjolfsnes 39-mekon.

This winter I have been teaching in local evening school, and one of the courses was medieval dress making. Here you can see my students wearing their (almost finished) new dresses! During the course I made one for my self too, a red Herjolfsnes 39


Suomen rautakausi on nyt ollut hyvin, hyvin ajankohtainen - kerron myöhemmin miksi. Sen innoittamana olen puuhannut muun muassa miehen tupsuvyön ja Rosalan hienoissa puitteissa kuvannut vähän päähineitä.
Huomaatteko, ihan tajuttoman upea hopeinen sykerö! Sen teki äärettömän lahjakas Hanna, johon olen tutustunut keskiaikamarkkinoilla. Hän sai minulta vastalahjaksi komean lautanauhavyön.

Finnish iron age has now been in my mind a lot, I will tell later why. Inspired by it I have been doing all kinds of thing, like a tassel belt for my husband. I also tested different head wear.
Look at my silver basket! It´s made by extremely talented Hanna, whom I met at medieval markets. I made her a fancy tablet woven belt as a return gift.

Vyöhön on kudottu tuppilonauha.
The belt is tablet woven tubular band.

Yksityiskohta tupsuvyön pronsseista.
Detail of the tassel belts bronze spirals.

Ai niin tämäkin vielä.
Minähän en osaa kirjoa. Siispä kirjoin seinävaatteen.
And this too: I am not an embroiderer. So I decided to make an embroidered wall hanging.

Tällä kertaa ei muuta! Mutta olkaapas kuulolla! Uutisia tulossa!
This time thats all folks, but stay tuned! News coming!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Näin tehdään viikinkitakki / designing a kaftan for Viking




Tein takin viikingille. Se on valmis postitettavaksi, mutta tulipa mieleen kertoa, mitä tällaisen takin tekeminen pitää sisällään.
I made a viking kaftan. It is now ready to be shipped, but I thought that I could tell you what making a coat like this includes.

1. Asiakas kertoo että haluaisi tilata takin ja mitä tyyliä se olisi.
1. Customer tells that he would like to get a coat and what style it should be.

2. Mietitään väri, kankaan laatu ja mahdollinen vuori. Etsitään asiakkaalle sopiva kangas ja ehdotetaan vaihtoehtoja.
2. Customer chooses the color, quality of the fabric and decides if it needs to be lined. Seamstress looks for a suitable fabric and suggests possible choices.

3. Tilataan kangas. Se on loppu varastosta, joten odotetaan hetki.
3. Place the fabric order. It´s out of stock so you wait.

4. Saadaan kangas. Sitten alkaa sommittelu: mitä koristeita, minkä värisiä.
4. Get the fabric. Design the possible decorations and make color design.

5. Asiakas on lähettänyt mitat. Varmista ne moneen kertaan, sillä sovittamaan et pääse.
5. Customer has sent the measurement. Make sure they are right - fitting won't be possible.

6. Kudo lautanauha. Mittaa tarve ja sommittele värit. Tähän takkiin meni kuusi metriä.
6. Make tablet woven band. Design the colours. Weave: this took about 6 meters.

7. Leikkaa kangas. Tarkista mitat vielä kerran. Ala ommella takkia kokoon,
7. Cut the fabric. Ask once more f the measures are correct . Start sewing.


8. Kun itse takki on kasassa, se on vasta alkua.
8. When the coat is sewn, the work actually begins.

9. Leikkaa koristesuikaleet, ompele paikalleen. Kun silmä sanoo että sauma ei ole suora, pura ja korjaa.
9. Sew the decorative strips. If your eyes say that seam is not good, ravel and sew again.

10. Kokeile eri väreillä ja pistoilla millainen rajaus takin ja koristeen väliin tulee.
10. Test with different colors and stitches how to border the decoration stripes.


11. Kiinnitä lautanauhat.
11. Attach tablet woven bands.


12. Huolittele ja viimeistele myös näkymättömät asiat kuten takin sisäosista nappilista ja pääntie. Höyrytä koko takki huolellisesti kostean pellavaliinan läpi. Kiinnitä soljet.
12. Finish also the non-visible parts like the button list inside the coat and neckline. Steam iron the whole coat by using wet linen cloth and stem iron. Attach the clasps.

13. Vie takki ulos lumeen ja pakkaseen, sillä tämä on viimeinen hetki kun se kokee pohjoisen ilman. Pakkaa postipakettiin ja kirjoita päälle että "Australia".
13. Take it out and let it taste the crips cold air and snow. This will be it´s last day in northern winter. Pack it and write word Australia on top of the box.


Viking kaftan, rus style. Blue wool: Medeltidsmode. Red woll: Naturtuche. Tablet woven band: pattern 9 from our tablet weaving book Applesies and Fox Noses. All hand sewn with blue and red silk yarn. Finished with yellow silk yarn. Clasps: by customer.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Euran muinaispuvun nauhat / Tablet woven bands of Eura dress





Sosiaalisessa mediassa pohdittiin, miten ne Euran puvun nauhat kudotaan.
No, hei, mulla on se ohje... olen aikoinaan hankkinut kaikki saatavilla olevat suomalaisten muinaispukujen valmistusohjeet.
Tässä Euran nauhan ohje:

In socian media some people have been wondering how to weave the band for Eura iron age dress. I have the instructions, I have bought all instructions which are available to Finnish iron age dresses. So yes I have the pattern... it looks like this:


Koska nämä vanhanmalliset ohjeet ovat hankalia tulkita, eivätkä tarjoa esimerkiksi lautojen aloitusasentoa tai tietoa siitä, miten lautojen ABCD on suhteessa kutojaan, niin ajattelin tehdä asialle jotain.
Euran nauhoissa on sellainen ongelma, että alkuperäisestä nauhasta on pystytty 1980-luvun taitteessa tulkitsemaan vain toinen reuna. Kun Euran pukua ennallistettiin, niin Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, Seija Sarkki ja Leena Tomanterä kolmistaan miettivät millaisia nauhat ovat olleet. He loivat mallin, jossa on 11 kuviolautaa ja 6 reunalautaa. Nauhaan luotiin meanderkuvio, jota toistetaan ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Syynä on se, että malli kerää runsaasti kierrettä.

Tämän päivän tietämyksen valossa nauha voisi olla aivan erilainen, mutta sitä odotellessa voi kuriositeettina kutoa nämä kaksi versiota nauhan tulkinnasta.

Since these old notations are difficult to weave, and for example don't give the starting position of the tablets or don't tell how ABCD order is set, I thought that something needs to be done.

There is a problem with Eura bands: when dress was recreated, only the other edge or the band fragment could be interpreted. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, Seija Sarkki and Leena Tomanterä designed a band that they say to be "a compromise". This work was made in 1980´s.
So this is not a totally historical find and it would be interesting to see how the band would look like in the light of todays knowledge.
While waiting for that to happen you can weave these versions.


Euran puvun valmistusohjeiden mukana tulee pätkä mallinauhaa. Kudoin omani (alempi) Wetterhofin Veerasta (tex 55 x 2). Käsialani on selvästi tiiviimpi ja tiukempi kuin mallinauha, jonka kudontajälki on rennompi kuin omani ja siksi kuvio on pitkä ja matala.

With Eura dress instructions comes a piece of sample band - the upper in this picture. The lower is my weaving. I used Wetterhof Veera yarn (tex 55 x 2). As you can see, my hand is tighter than the sample, that is why the motif on sample is narrow and long compared to mine.



Toinen nauha on miehustan nauhaa hieman yksinkertaisempi.
The other version is bit more simple than the first one.


Kuten huomaat, olen kutonut nauhan valkoisella kuteella. Kokeilin myös reunalankojen väriä eli sinistä, mutta nauhan pohja on valkoisella kudottuna siistimpi.

As you notice, I have woven this by using white weft yarn. I tested also weaving with blue but the the white part of the band is much neater with white weft.

Euran puku on esitelty muun muassa mainiossa kirjassa Sinihameet kultavyöt - suomalaisia muinaispukuja. Se kuuluu jokaisen rautakausiharrastajan käsikirjastoon.

Eura dress is presented also in excellent book Sinihameet kultavyöt - suomalaisia muinaispukuja. It´s book which every iron age enthusiast should have.

Tuossa nauha onkin paikallaan miehustassa.
Here you can see the band in bust line.

Ja toinen helmassa.
And here on hemline.


Koko Euran puvun tarina on luettavissa tästä kirjasta.

Ja sitten kutomaan! Tässä nauhojen kudontaohje on käännetty Maikki Kariston merkintätavalle (joka näyttää muuten leviävän maailmalla muissakin kudontaohjeissa)
Tässä lautojen asettelu on suora eli kaikki samaan suuntaan.  Silloin kudontaohjeessa oikealle kallistuvat silmut kierretään eteen eli itsestä poispäin ja vasemmalle kallistuvat silmut kierretään taakse eli itseen päin.

So let´s we've: here the pattern is drafted to Maikki Aristo´s notation (which seams to be spreading to other weaving patterns too). Here the setting is straight, all the tablets are to same direction. When stich is leaning to right, it means turning forward aka away from the weaver. When stich is leaning to the left, is means turning backwards aka towards the weaver.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Aarreaitta: Tarton keskiaikaiset tekstiilit / what a treasure: Medieval textiles from Tartu, Estonia




TÄNÄÄN / TODAY: 

Riina Rammo "Tekstiilileiud Tartu keskaegsetest jäätmekastidest: tehnoloogia, kaubandus ja tarbimine" 




Date: 
16.12.2015 - 16:15 to 18:00
Thesis supervisors: Senior Research Fellow Heiki Valk, PhD Jüri Peets, PhD Erki Russow.
Opponents: Dr hab prof Jerzy Maik (Instytut Archeologii i Etnologii Polskiej Akademii Nauk, oddział w Łodzi); Dr. Katrin Kania (Otto-Friedrich-Universität Bamberg).
Summary

In the medieval society, the functions of textiles were manifold and might vary from practical to symbolic. Every medieval person needed textiles every day – in addition to clothing, in household and furnishing as well as packaging and sails in transport. One of the biggest medieval assemblages of archaeological textiles has been found in cesspits in Tartu. The doctoral theses are based on 3257 textile fragments. Cesspits were once used as lavatories and pits for waste. Textile scraps thrown into cesspit may originate from craft activities (e.g. tailoring) or these were used as equivalents to modern toilet paper or sanitary towels. The amount of both written and iconographic sources about medieval Tartu is limited, thus the textile fragments form the main source for studying textile trade and production as well as consumption habits and clothing culture of townspeople.

It seems that the inhabitants of medieval Tartu have preferred imported textiles to local products. The role of hanseatic trade in shaping the textile market in Tartu should not be underestimated. Among the numerous textile finds from the cesspits of Tartu, several types of imported cloth from West European production centres dominate, while fragments, which can be regarded local products, form a minority. Broadcloth, it means felted, teaselled and sheared woollen fabric, can be pointed out as typical to the medieval town culture. Remains of clothing items reveal that the inhabitants of Tartu were well informed about fashion spread in other North European towns. The most luxurious fabric was silk. Edgings and decorative top-stitching of silk was used in order to stress the status of the wearer. In medieval Tartu no large scale textile production developed. Nevertheless, the innovations related with professional urban craft (horizontal looms, carders, spinning wheel) in European towns obviously reached also Tartu. In rural areas of Livonia foreign urban textiles were rare and technological innovations of textile production were not introduced before Modern Era.

EDIT: Link to the PhD text at the end of this blog post!!
Tänään on hieno päivä! Tekstiiliarkelologi Riina Rammo väittelee tohtoriksi Tarton yliopistossa aiheenaan Tarton keskiaikaiset tekstiilit. Vieraillessani Tartossa viime keväänä Riina kysyi, haluaisinko nähdä hänen tutkimiaan fragmentteja. Ai halusinko?!
Tässä sitä sitten keskustellaan silkkinauhoista, pistoista ja napinlävistä. Se oli oikea onnen päivä, tekstiilinörtille.

This is a great day! Today estonian textile archeologist Riina Rammo has her Doctoral defense! She made her PhD about medieval textiles of Tarto. Last spring when I visited Tarto, she asked if I wanted to see what she has been researching. Did I?!
So here we are, talking about silk facings, stitches and buttonholes. It was a lucky day for a textile nerd.





Materiaalia oli todella paljon, pinoittain suuria pahviarkkeja täynnä kankaanpaloja. Riinan aineistossa on noin 3300 fragmenttia!
There is really a lot of material. Piles and piles of fabric pieces, almost 4000 of them, of which 3300 is included to Riina´s work.

Aineiston perustella Riina on päätellyt, että Tartossa suosittiin tuontikankaita ja keskieurooppalaista muotia: aineistossa näkyvät ylelliset villakankaat ja silkit eivät ole paikallista tuotantoa.
Riina has deduced that most of the remained textiles are imported and that Tarto inhabitants favored central european fashion. There are a lot of luxury materials as fine wools and also silk and they are not local products.


 - Kun katsoo Tartoa, on kuin katsoisi Lontoon keskiaikaisia löytöjä, Riina kuvaili. Ja toden totta: leikattuja koristereunoja, silkkiä, punaista punaista punaista...
- If you look at Tarto finds, it´s like looking at medieval finds from London, Riina said. Indeed; tagged edges, silk and red red red.


Tässä makupala: silkkiraitaa villakankaassa!
Delicious: silk stripes on wool!


Napinlävet on ommeltu paksulla silkkilangalla.
Buttonholes, sewn with silk yarn.


Poimutuksia. Missäs minä näitä näinkään... niin, Turussa!
Pleatings... where did I see them too.. oh yes, in Turku!


 Hupun reuna ja koriste, joka myös huolittelee käännöksen. On muutes yhdensorttista ketjupistoa tuo.
A hood edge and a decoration, which also finishes the hemming of the hood. Look, it is on sort of chain stich there.

Useiden kankaiden upea punainen loisto näkyy edelleen.
The red color is still very visible.

Tuota poimutusta en hennonut purkaa muovipakkauksesta.
This pleating I did not take out from the plastic container.


Hupun reuna, yksityiskohta
Hood edge, a detail.


Nyörinreiän langat voi edelleen laskea: kasvikuitu on kadonnut, mutta langan jättämät reiät näkyvät.
Eyelet, and the stitch holes are still visible. Seems to be sewn with vegetable fibre, the yarn is gone but holes it made are still there.


Raidallista silkkikangasta.
Striped silk fabric.


Ja sitten tämä! Mekko villapalttinaa, pääntie huoliteltu silkkinauhalla, joka on kiinnitetty silkkilangalla. Kuva nurjalta puolelta.
And then this! Woolen dress in plain weave, neckline finished with silk band, sewn on place with silk yarn. Reverse side.

Laitetaan lopuksi vielä vähän hienoa ruutukangasta.
And one more: fine woolen fabric, checkered.



Palttinoita ripsiraidoin / tabby with extended tabby stripes


Iskunyöriä sillkistä / finderloop braiding in silk

Tähtihetki! Star struck moment! (Riina is awesome)

Kuvat: fragmenttikuvat Mervi, pönötyskuvat Riinan kanssa otti Krista Vajanto.
Kuvat julkaistaan Riina Rammon luvalla.
Ethän kopioi!

Photos: fragments: Mervi Pasanen, posing with idol: Krista Vajanto.
Pictures published with permission of Riina
Please, don't copy!

Tekstiä päivitetty 17.12: väitös hyväksyttiin ja sen verkkoversio (ilman artikkeleita) on luettavissa täältä

Updated 17.12: Defense went well and was accepted. The PhD´s web version (without articles) can be read from here

ps. Krista Vajannon väitös rautakauden ja keskiajan värjäysmenetelmistä tulossa 16.1. 2016!!
ps. Krista Vajanto will have her defense about late iron age dyes 16.1. 2016!!