tiistai 27. tammikuuta 2015

Nyörit säärisiteille / ties for leg wraps



Kokoan itselleni uutta rautakauden pukua. Pienet yksityiskohdat viimeistelevät asun. Siispä: näin teet säärisiteisiin nätit koristenyörit.
I´m making myself an new iron age dress. The small details complete it. So;: how to make decorative ties to your leg wraps.
 
 
Aluksi tarvitset viisi paksuhkoa villalankaa. Tee päähän solmu, jätä spiraaleille tilaa. Pistä työ kiinni ihan minne tahansa. Kuten sohvaan käsinojaan.
First you need five wooln threads, they may be quite thick. Make a know, leave some fringes for spiral. Attach it somewhere. I used my sofa armrest.
 
 
Ja sitten puno: minä tein vasemmlta oikealle, ihan hyvin voit tehdä oikealta vasemmalle. Järjestys on päältä-alta-päältä-alta. Toista tätä.
Then start braiding. I´m doing it from left to right, nyt from right to left is as good. The order is over-under-over-under.
 
 
Hitaasti mutta varmasti pieni letti kasvaa.
Slowly the braid grows longer.
 
 
Kun nyöri on punottu, laita solmu ja jätä pitkät hapsut. Pujota niihin pronssispiraali. Jaa viis lankaa kahdeksi, ja laita kaksi spiraalia.
When braid is ready, make a know and leave some fringes, thread bronze spirals to all the yarns. The  divide the yarns to two and add spirals.
 
 
Kahdesta tulee vielä kolme, sitten taas kaksi ja yksi ja solmu päähän.
Two becomes three and then again teo, one and a knot to hold them.
 

 
Ja näin on nyöri valmis. Oikein sidotut säärisiteet eivät tarvitse näitä pysyäkseen ylhäällä, vaan punaisia säärinyörejä pidetään rautakauden naisen pienenä kivana koristeena, jotka eivät aina edes näy hameen helman alta.
Tämä malli on peräisin Kaarinan kirkkomaan haudasta 27. Lanka on krappivärjättyä villaa. Sopiva mitta on kaksi kertaa pohkeen ympäri plus rusetti.

And so the decorative tie is ready. If the leg wraps are properly tied, these are not needes to hold them. They are considered as iron age womans small luxury item, they doesn´t always even show under the skirt.
This model is based on finds at Kaarina Kirkkomaa burial site grave 27. I used madderdyed wool. Suitable measure is two times around the calf plus bow tie.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Laudoilla kudottu yksityiskohta / tablet woven detail



Minulla on useita tekemättömiä töitä, kaikkien tilaustöiden ja koulutöiden ja näyttelysuunnitelmien lisäksi. Yksi pitkään tekemistä odottanut on suomalaisen muinaispuvun vaippahameen eli peploksen viimeistely. Kangas on Mikkelin muinaispuvun vaippa, käsinkudottu, teollisesti värjätystä langasta. En ole kutonut sitä itse. Kankaan kutoja teki sen kansalaisopistossa eikä ollut tyytyväinen työhönsä: työstä uupui lankoja joten osa piinraoista on jätetty tyhjäksi. Se näkyy lievänä raidallisuutena kankaassa. Minua se ei haittaa, kas kun tämä päällä ryömii vähän mudassa jossain tapahtumassa niin eivät pienet kudontaviatkaan paina. Teen siis näitä vaatteita käyttöön, en vain komeroon odottamaan.
Mutta kangas piti viimeistellä.
Pujotin aluksi katkenneet loimilangat työhön. Se oli helppo osuus. Kumpaankin päähän piti näet kutoa päättelylautanauha. Jos se olisi kudottu pystykangaspuissa, aloituslautanauha olisi ollut valmiina ja kudottavana olisi ollut vain lopetus.
Kankaaseen on kudottu putkihulpiot, kuten rautakauden tekstiiliin kuuluukin.

* * *

Even I´m quite productive, I do have unfinished works pending, thanks to commissions and school and exhibition plans. One that has been waiting for too long is finishing the peplos to finnish iron age dress. It´s part of Mikkeli iron age dress, handwoven but industrially dyed yarn. I have not woven it by myself. The weaver was not happy about her result, there are yarns missing from the weave and they show as pale stripes. It does not bother me, because I will probably "end up crawling in mud" wearing it. That means that I use my clothes, not just keep them in closet waiting, and they are allowed to look used.
But fabric was loomstate so it needed finishing.
First I finished the broken yarns in to fabric. That was the easy part. Next both ends need a finishing and in Finnish iron age textiles it means tablet weaving.
If this fabric had been woven on vertival loom, it woudl already have tablet woven band on starting edge, but since this is from horizontal loom, both ends need finishing band.
The fabric has tubular selvages, like a proper iron age textile shoud have.


Kankaassa oli vielä jäljellä aloitussolmut, joten avasin ne, ja purin kankaan aloituksesta viisi senttiä.
The fabric had still the starting knots, so I opended them and unravelled about 5 cm.

 
Otin kankaasta purkamani langan talteen mahdollisimman pitkinä erinä. Niistä loin lautanauhan yhdeksällä laudalla niin, että reunalaudoissa 2 +1 on neljä lankaa, kuudessa kuviolaudassa kaksi lankaa ristikkäsisissä kulmissa.
 
I saved the unravelled yarns and tried to get them as long pieces as could. I used them to create a tablet weaving warp with nine tablets. Edges ar 2+1, all threaded with four yarns. Six pattern tablets are threaded two yarns per tablet, on diagonal corners.
 
 
Nopsa piirros: näin kudotaan tunnettu limityskuosi Suomen rautakauden kankaisiin ynnä muualle. Kudo koko ajan samaan suuntaan, kunnes et enää pysty, flippaa lautojen asetus päinvastaiseksi, tai vaihda kudontasuutaa. Kaksilankaiset laudat pyrkivät väärään asentoon joten pidä niitä silmällä.
 
Quick drawing: this is how you make brick pattern to Finnish iron age bands. Weave in one direction until yarns tangle, flip cards and continue to same direction or change the weaving direction. Two yarn threaded tablets tend to go to wrong position so keep eye on them.
 

Kiinnitin lautanauhaloimen ruuvipuristimien väliin. Kudottaessa loimen pitää olla tosi löysällä, muuten nauha alkaa kiristää kankaan reunaa.

I used carpenters camps to hold the warp. When it is woven, it needs to be quite loose, otherwise the band starts to tighten the fabric edge.


Tähän reunaan ei enää tule esimerkiksi iskunyöriristikkoa, jollainen on esimerkiksi rautakauden viitoissa. Koska nauha päättelee kankaan, langat tuodaan ensin viriöön, sitten ne palaavat toisella kierroksella takaisin. Kun työ on tehty, ne leikataan puolesta sentistä senttiin pitkiksi ja ne muodostavat aikakauden kankaalle tyypillisen hapsureunan nurjalle puolelle.
Nauhan kuteena ovat siis puretut kankaan loimilangat. Tuo muutama lanka kerrallaan viriöön, käännä, vie langat takaisin ja tuo samalla uudet langat viriöön. Jatka näin. Seuraa reunan kireyttä ja säädä viriöön menevien lankojen määrää sen mukaan.
Minä toin viriöön kerralla 2-4 lankaa.

This edge will not have fingerloop lace, which is also typical to finnish iron age textiles like shawls. Since the band finishes the fabric, the yarns go first into the shed and they also return to fabric side on next turn. When work is done they are cut to 0,5 -1 cm long and that creates the typical tiny finge to reverse side.
The weft on this weave is the warp yarns of the fabric. Bring few yarns at the time into the shed, twist cards, bring same yarns back into the shed and take few yarns from the fabric into the same shed. Keep working this way. Keep an eye on tension and tightness and adjust the amount of yarns according to that. I took 2-4 yarns at the time.


Kun koko reuna on kudottu, ylimääriset langat leikataan pois. Hieman hapsureunaa saa jäädä, se kuuluu asiaan.
When the whole edge is woven, cut the extra yarns away. Leave some fringe.

Tältä huolittelu näyttää oikealta puolelta.
This is how it looks on right side of my peplos. 
 
Nyt pitää tehdä vielä se toinen reuna ja sitten vähän koristaa maltillisesti lautanauhoilla. Kerron sitten kun on valmista.
Next thing to do is weave the other edge too and then decorate it with dainty tablet woven band. I will post more whan the whole work is done.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lautanauhat: puolikaskiertoja ja tuppilohulpio / Tablet weaving: half turns and tubular selvages



Nauhan reunaa normaalisti kudottuna ja tuppilohulpiolla: tässä nauhassa (kirjastamme Omenaisia ja revonneniä, malli 27), on kolme reunalautaa. Tuppilohulpiota kudottaessa reunimmaisen laudan langat kääntyvät nauhan nurjalle puolelle. 
The edge of tablet woven band without tubular selvage and with it. On this band (from our book Applesies and Fox Noses, pattern 27), has three edge tablets. When woven with tubular selvage, the third tablets yarns have turned to reverse side.

Jokin aika sitten julkaisimme lautanauhakirjamme Facebook-sivulla uusia ohjeita, sen kunniaksi kun sivulla meni rikku 2000 tykkääjän raja. Nauhamallit perustuvat Birkan viikinkiaikaisiin brokadinauhoihin ja niissä kaikissa on puolikaskiertoja.
Suuri osa teistä varmaan osaa jo kutoa niitä, sekä toista suomalaista erikoistekniikkaa eli tuppilohulpiota lautanauhoissa. Selventääkseni niiden kudontaa teimme pienen videon. Linkki sivun alaosassa.

Some time ago we published new tablet weaving patterns on our books Facebook-page to celebrate 2000 likes. The patterns are based on viking era Birka brocades and all new patterns have half turns.
I´m sure many of you already know two Finnish special techniques, half turns and tubular selvages, but to clear what they are and how they are woven, we made a small video. You will find the link at the end of the page.



Sama nauha nurjalta puolelta: oikeassa reunassa tuppilohulpio, vasemmalla normaaliin tapaan kudottu. 
Same band on reverse side: on the right with tubular selvage, on the left the band is woven normal way.



Ja vielä: ilman tuppilohulpiota sininen kudelanka näkyy pieninä pisteinä nauhan reunassa, mutta tuppilohulpiossa kude ei näy.
And this too: without the tubular selvage you can see the blue weft yarn on the edge, with tubukar selvages the weft does not show.



Ja sitten puolikaskierroista: Maikin nerokkaassa merkintätavassa kaksinkertainen pisto tarkoittaa puolikaskiertoa. Siis kun normaalisti kierretään neljäsosa, puolikaskierrossa kierretään yksittäistä lautaa vielä toinen neljäsosa päälle. Ja vain siinä pistossa, mihin puolikas on merkitty. Jotta kuvio toistuisi nauhassa oikein, nauhaan pitää saada sitoutumaan se sisempi väri.
Puolikkaat voi kutoa eri tavoin, mutta minä teen kuten näet videossa: käännän joko eteen tai taakse kiertyvän ryhmän ensin kerran ja sitten vielä ne puolikkaat toisen kerran.

And then about the half turns: on Maikki´s brilliant notation the double stitch marks half turns. That means that when you normally twist a quarter turn, on half turn you turn single tablet once more. And only the marked tablets. In order to get the pattern right, you need to get the inner color to the band.
There are several ways to weave half turns, but on the video you can see my way: I turn the group of tablets forwards or backwards and after that turn the half turns.

Katso video/ see the video:


perjantai 21. marraskuuta 2014

Vaatteita Guedeloniin / Clothes to Guedelon


Aloita vaikka katsomalla tätä
You can start by looking at this:

First episode of Secrets of the Castle
https://www.youtube.com/watch?v=L5IMeODLND8

Viime helmikuussa juttelin The Sempsterin eli Christine Carnien kanssa. Hän kertoi saaneensa ison pukutilauksen, mutta deadline oli todella lähellä, vain kolme viikon päässä. Hän totesi, että vain jos saisi apua... ja saihan hän.
Pyysin töistä vapaata kesken talvilomaruuhkan, perustelin kahta extravapaapäivää hyvin ja pakkasin laukun. Laukkuun laitoin vaihtovaatteet ja ompeluneulani.
Tehtävänä oli puvustaa BBC:n historiadokumenteista tuttu kolmikko Ruth, Peter ja Tom seuraavaa kuvauskautta varten. Tiesin, että periodi olisi vuosi 1250, mutta en vielä kuvauspaikkaa. Chrissie kertoi, että Guedelon, Ranska.
Mieletöntä! Kyseessä on valtava urakka, maailman suurin arkeologinen koe, rakentaa keskiaikainen linna alusta asti, aikakauden työvälineillä ja menetelmillä. Jopa rauta josta tehdään työkalut tehdään itse.
Ja minä saisin tehdä sinne vaatteita!
Chrissie tiesi että olen nopea ompelemaan ja meidän kahden yhteistyö toimii hyvin. Chrissie on itse ollut seitsemän vuoden ajan Sarah Thursfieldin oppilaana ja tietää lähes kaiken keskiajan ja Tudor-ajan vaatteista. Oikeasti, hänen tietomääränsä ja uskollisuus periodille on käsittämättömällä tasolla.
Tarviiko sanoa, että olin otettu tästä pestistä?

Last February I talked with Christine Carnie from The Sempster. She told that she had been offered this big order, but the dealine was really close, only three weeks away. She said that if she only could have some help.. and she did.
I asked my boss if I can get few days off from my work, in the middle of the busiest winter holiday season in Finland.  I revealed her why it was so important and she said ok then. So I packed my bag and flew to England.
Our task was to make clothes to BBC history document presented by Ruth, Tom and Peter. I knew that the period would be mid 13th century, but not the location. It was Guedelon!
This is worlds biggest archaelogical experiment, to build a medieval castle, using period materials and tools. They even make the iron to make the tools. And I was making clothes there!
Chrissie knew that I am fast seamstress and also we work well together. Chrissie has been studying medieval tailoring for seven years under Sarah Thursfield and she practically knows all about medieval and Tudor clothing. Really, her knowledge and loyalty to period are incredible. So do I need to tell that I was very much taken to get this opportunity?

* * *

Saavuin Englantiin myöhään torstai-iltana ja asetuin taloksi. Aamulla tulivat kankaat, kotiovelle toimitettuna. Ihanaa, pehmeää mutta vahvaa villaa, kasvivärjättyjä.
I arrived to England late Thursday evening. In the morning the fabrics arrived. Wonderful, divine, soft but still strong natural dyed wool.


Chrissie oli tehnyt etukäteen tutkimusta ja hänellä oli suunnitelma vaatteista. Aloitimme suuritöisimmästä eli Ruthin puvuista. Käytimme mallina 1200-luvun tekstiililöytöä, Klaran mekkoa, (kts. Katrin Kania; Kleidung im Mittelalter - Materialen, Konstruktion- Nähtechnik. Ein Handbuck s. 289-290).
Leikkasimme kappaleet ja neulasimme mekon kasaan.

Chrissie had made a lot of research beforehand and she had a plan. We started with Ruth´s dress. We researched a 13th centiru find, Hl Klaras dress (see Katrin Kania; Kleidung im Mittelalter - Materialen, Konstruktion- Nähtechnik. Ein Handbuck s. 289-290). We cut the fabric and pinned the dress.




Teimme myös saumamalleja, joista Ruth saisi valita mieleisensä sauman. Minä toivoin tuttua takapistoa, koska se on nopein pistoni.
Mutta... niihän siinä kävi että saumaksi tuli limittäinen sauma (kuvassa alimpana): reunoja ei käännetä, vaan reunat laitetaan päällekkäin ja ommellaan molemmilta puolilta yliluottelupistoin. Siis vaatteen oikealla puolella on näkyviä pistoja. Ja ne näkyisivät lähikuvissa... Mutta jos Ruth niin haluaa ja kaiken lisäksi se on aikakaudella käytössä ollut sauma, niin sillä sitten mennään.
Käytin ompeluun pellavalankaa, koska mekon väristä villalankaa ei ollut tarpeeksi tähän saumamäärään ja pellavalanka tuntui myös vahvemmalta. Ruth ei tunnetusti säästele vaatteitaan kuvausten aikana, joten sauman pitää kestää.

We also made seam samples for Ruth to pick her favourite. I hoped for good old backstich, it´s my fastest stich. But... she choose the overlapping seam. The edges are not folded, but sewn on top of eachother and sewn by hemming stich from both sides.
 That means that seams are very visible on reverse and right side! And they would show on close ups-- But if Ruth wants overlapping seam, that she will get. And stich is period so thats what I did.
I used linen thread, because there was not enough dress coloured natural dyed wool yarn available and also linen felt stronger. It is well know fact that Ruth does not spare her clother during filming so the seams better be strong.

Ensimmäisen työpäivän iltana ajoimme Ruthin kotiin sovittamaan pukua ja Pyhän Birgitan myssyä ja sukkia ja muuta.
First working day´s evening we drove to Ruths house to fit the dress and her head gear and sock and everyhing.


"Raise that arm"... "Hold that one"..


Ruthin päähineeseen kuuluu leukaliina, sekin mittojen mukaan tehty.
Also her fillet is fitted.

 Ja tietysti uudet sukat:
And new pair of socks:



Tässä oli viikonlopun ehkä jännittävin hetki: saumantarkastus! Chrissie on tarkkaa, mutta ei ole mitään aviomies Glennaniin (oik.) verrattuna. Ja Nigel vielä vieressä kannustaa. Kelpaako minun saumani? "... jaa jaa... ja tämänkö sinä aiot esitellä Ruthille... Kyllä, tämä sauma on erinomainen!"
Selvisin!
 
This was the most exiting moment of the weekend: the seam inspection! Chrissie is presise, but nothign compared to her husband Glennan (on the right)... And Nigel also joineed to inspection. Will me seams do? "... is say... is this what you are going to present to Ruth... yes, this seam is excellent!"
I made it, phew!
* * *

Keltaisen mekon pääntien halkio on huoliteltu lautanauhalla, jonka kudoin suoraan reunaan. Muistakaa katsoa miten nätisti se aukeaa.. Heti ensimmäisessä jaksossa se näkyy.

Yellow dresses necklines slit is finished with tablet woven band, which I wove to the edge. Remember to see how nicely it opens. You can see it in the first episode.


Hihan muoto on kiva; saman mallinen kuin tuttu kiilahiha, mutta tämä on leikattu suoraan muotoonsa. Myös hiha on ommeltu paikalleen sillä pelottavan näkyvällä saumalla.
The shape of the sleeve is nice: same as ones with the gore, but this is cut to shape. Also sewn to bodice with overlapping seam.


..ja tältä se näyttää nuken päällä.
... and this is how it looks on doll.

Ompelin Ruthin pukua 14 tuntia päivässä, pari päivää siihen meni. Puvussa on sitä limittäistä "pelottavaa saumaa" 24 metriä...
I sew the dress about 14 hours a day and work took couple of days. This dress has 24 meters of "scary" overlapping seam.

Ja sitten vielä päähineen kanssa: kokonaisuuteen kuuluu Birgitan myssy, leukaliina, barbette, ja näiden lisäksi myös huntu. Ne ompeli Chrissie.
Here the dress is with headgear St. Brigids cap, fillet and barbette, Chrissie made them.


Ja sitten jatkoimme työtä:
And it was time to continue working.


Suunnittelimme ja leikkasimme myös Peterin sinisen ja Tomin vihreän mekon.
We designed and cut also Peter´s blue and Tom´s green dresses.


Kiilaa, kiilaa, lisää kiilaa ... Ja sitten pitikin lähteä Mollyn teehuoneen kautta kotiin. Matkalaukussa oli leikattuna Tomin vihreä mekko. Ompelin sen kotona. Mekossa on edessä kiila, mutta kiila onkin 1200-luvun tapaan edestä halki.

Gores, gores and more gores... The I had to go home, via Molly´s tearoom. In my suitcaise I had Tom´s green dress cut in pieces, I sew it t home. It has a middegore, but in 13th century way its open from the front.


Tuttu kainalokiila:
Her is the armgore:


Pääntie on huoliteltu parilla tiheällä pistorivillä ja kankaan reunassa on yliluottelupistot sekä reunaa suojaava villalanka (tottakai kasvivärjättyä).
The neckline is finished with two rowns of stabstiches and the raw edge of the fabric is hemmed with wool, attaching the wool yarn to cover the edge too. And yes of course the yarn is naturally dyed.


Hihansuissa on pienet halkiot, jotta ne saa käärittyä ylös työnteon ajaksi. Ja sama huolittelu kuin pääntiellä.
There are small slits on wrists, so that Tom can roll the sleeves up while wotking on set.


Ja sokerina pohjalla: Rikun pieni huppu oli mallina poikien pienille hupuille, jotka Chrissie teki.
Kun katsotte jaksoja, niissä näkyy muutakin kivaa, jotka Chrissie ompeli. Aivan ihana vaatekappale on keltaisen mekon kaavalla tehty oranssi päällysvaate, garde corps, jonka hihat on ommeltu vain puoliksi kiinni ja käyttäjä voi sujauttaa käsivarret esiin kädentien aukoista.
Olen äärettömän iloinen siitä että pääsin mukaan projektiin - ja siitä luottamuksesta, jota mestariräätäli osoitti minua kohtaan.
Kun tein omaa mestarityötäni, minun ei tarvinut miettiä kahta hetkeä, kenet pyytäsin mentorikseni.

And look at this: Riku´s tiny hoods pattern was used to make hood for Tom and Peter too. When you loot at the serie, look carefully how wonderful things Chrissie made. For example madder dyed top layer, garde corps, which sleeves are sewn only partially to the dress. The arms can be slipped out from armholes.
I am extremely happy that I was taken to this project - and for the trust the master herself showed towards me.
When I was making my masterpiece, I did not need to think twice whom I would ask to be my mentor.

Riku and his tiny hood are a familiar sight from many living history events. My dear carpenter.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Lautanauha: loimen luominen / Tablet weaving: continuous warp



Taannoin kätevä messuilla teimme pienen filmin: näin teet lautanauhaloimen jatkuvalla vedolla. Ensimmäisessä painoksessa on tekstitys suomeksi, mutta käännös englanniksi tulee myös.
Kuvaus: Maija Huttunen, joka normaalisti sukeltaa, mutta viime aikoina on myös kutonut ansiokkaasti lautanauhaa. Editointi: sama Maija.

Some time ago at local craft fair we made a small film about making a tablet weaving warp as continuous warp. This first edition has text in Finnish but translation in english will follow.
Film by Maija Huttunen, who normally dives but has recently found tablet weaving too. Edit: Same Maija.

video

lauantai 15. marraskuuta 2014

Mestari ja työ / My Masterpiece



Se on nyt valmis. Kolmeosainen tutkinto, mukaanlukien mestarityö. Tutkintotilaisuus oli perjantaina 14. marraskuuta. Kaikki osat hyväksyttiin ja täten minusta tuli käsityömestari, alana keskiajan vaatetus.
Mestarintyöni on pukuennallistus. Se perustuu 1400-luvun tekstiilifragmenttiin, joka löytyi vuonna 1998 Suomen Turusta, Åbo Akademin päärakennuksen arkeologisten kaivausten yhteyhdessä. Fragmentti, johon työni perustuu, on osa tekstiilitutkija, arkeologi Heini Kirjavaisen väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee Turun keskiaikaisia tekstiilejä.
Haluankin kiittää Heiniä siitä, että hän teki tämän työn tekemisen mahdolliseksi. Kiitän häntä avusta ja luottamuksesta.
Kiitokset myös Hannele Köngäkselle, joka uskoi osaamiseeni ja ehdotti sen muuttamista mestarin tutkinnoksi. Ajattelen kiitollisuudella myös kaikkia niitä ihmsiä, jotka auttoivat tämän projektin toteuttamisessa.
Ajattelen lämmöllä Maria Neijmania, joka otti tutkinnossani vastaan mestarintyön osuuden ja niitä sanoja, joilla hän kuvasi osaamistani.

Puvun koko tarina on luettavissa sille omistetussa blogissa Dress from medieval Turku (turkudress.blogspot.com). Ota kuppi kahvia, mukava asento tuolissa ja lue, mitä tein reilun vuoden aikana.
Nämä hienot kuvat on ottanut Karoliina Suominen Turun linnassa.


It is now ready. Three parts of exam, including masterpiece. My exam was friday 14th November. All three parts accepted and I became a master handcrafter in medieval clothing.
My masterpiece is dress from 15th century Turku. It is based on textile fragment, found on archeological excavations at Åbo Akademi Main building site, executed in 1998. Is is part of textile archeologist Heini Kirjavainen´s PhD work about medieval textile finds in Turku Finland.

I want to thank Heini for making this possible for me. For her trust and help.
I also thank Hannele Köngäs who believed in my skills so much that she suggested me to turn my knowledge in master exam. I feel gratitude of all those people who helped me.
And my warm feelings are at Maria Neijman, who was my examinator recording to masterpiece and who said some extremely beautiful words about my work.

You can read the whole year-long story in blog dedicated to this work, Dress from medieval Turku (turkudress.blogspot.fi).
Take a large cup of coffee, lean back in your chair and read what I made during last past year.
These beautiful photos were taken by Karoliina Suominen at Turku Castle.




maanantai 27. lokakuuta 2014

Miniloma / Small break: Middelaldercentret



Koulutyöstä ja elämän ikävistä puolista oli pakko ottaa pieni loma. Sain kutsun mennä asumaan hetkeksi vuoteen 1404. Paikka on Tanskassa Middelaldercentretin keskiaikainen kaupunki Sundköping.
Asuinkumppanini räätäleiden talossa olivat saksalaiset Renate ja Elke. Meillä oli mahtavaa ja ensi vuodeksi on jo kivoja suunnitelmia.
Kirjoitin lehden verkkosivulle matkakertomuksen, sen voit lukea TÄÄLTÄ. Jutussa on mukana myös video.
Jos olet Facebookissa, pääset katsomaan myös laajan kuva-albumin, olen laittanut sen julkiseksi.
Ps. Käy samalla tykkäämässä pikku toiminimeni FB-sivusta!

* * *

I had to take a small break from school and those sad things that are part of life. I was invite to medieval town Sundköping in Denmark. It´s Middelaldercentret´s medieval town.
I lived in tailors house with german Renate and Elke.
We had great time and also lot´s of plans for next year.
I wrote a story to our newspaper´s webpage, so its only in finnish but some people say that google translates is somehow undestandable...
At least you can look at pictures and hey, video too!
If you are in Facebook, see my photo album, I made it public. And while you are on FB, like my tailor shop´s page too!

Ompelin räätälintalossa talvitakkia Rikulle: villaa villalla.
At tailors house I sew a warm coat for Riku. Wool with wool lining.

 
Viikon luontoääni: reipas hanhien kiljunta herätti meitä aamuisin
Sound of the week: goose!

 
Tämä on Linda. Valtavan kiva ihminen ja hei, tuo puku on tehty hänen kehräämästään, käsinkudotusta ja kasvivärjätystä kankaasta. Keittiömekko.
This is Linda. Wonderful person! By the way, she has hand spun yarns to her handwoven natural dyes dress. Kitchen dress.
 
 Linda opetti minulle kehruunsa salat. Osaan! Linda revealed me her spinning secrets. I can!

 
Kaikenlaista hommaa siellä saakin tehdä: ampua mustaruutiaseella! Tahdon oman!
All kinds of thigs we did: shooting with handgonne! I want one!
 

Ja sitten ammustekelimme vähän isommillakin peleillä. Tämä on trebuchet eli suomeksi vastapainokatapultti.
Another task of the day; launch the trebuchets!

 We´ll be back!

My special thanks to Renate, who considered me when booking the tailors house!