perjantai 18. huhtikuuta 2014

Näin se tehdään: lannevaatteen kääriminen - katso kuvat ! / Braies and how they do it -pictures!


Lannevaate vauhdissa!
Loincloth in action!

Kun puhutaan miehen keskiaikaisesta vaatetuksesta, alusvaatteisiin ei aina jakseta keskittyä. Pellavainen aluspaita, hoset... ja aluspöksyt. Mutta enpä sanokaan että housut: nyt puhutaan lannevaatteesta.

Suomalainen harrastaja Jani Hyväri on vuosien ajan kertonut miehille ajatuksiaan siitä, että keskiaikaisissa kuvalähteissä näkyvät alusasut eivät ole ommeltuja housuja, joita braieseiksi usein kutsutaan. Hän on vakuuttunut siitä, että kyseessä on lannevaate.
Janilla on loistavat perustelut lähtien aina sanan braies alkuperästä: muinaislatinassa sana bracis tarkoittaa rullattua. Tämänkaltainen vaate on Janin mukaan kuvattu jo muinaisten roomalaisten yllä.
Kun katsoo keskiajan kuvalähteitä, kuten Maciejowski Bible noin aluksi,  niissä näkee miesten jalassa jotain, joka muodostaa halkion sivuun. Niinpä moni elävöittäjä ompeleekin pellavasta väljät pöksyt, joissa on se halkio ja joita kääritään rullalle. Miksi?

Jätän itse kunkin miettimään itse tätä asiaa, mutta haluan nyt kahden hyvän miehen avustamana näyttää, miten lannevaate kääritään ja miten siitä tulee juuri sellainen kuva, kuin vaikkapa 1200-ja 1300-luvun kuvalähteissä on. Kaksi tyyliä, malleina Ene ja Riku. Kummatkin ovat käyttäneet lannevaatetta usean vuoden kokemuksella.

Enen pellavainen lannevaate on 120 X 150 , Rikun lannevaate on noin 150 x 100 cm. Itselleen sopivan koon ja käärimistavan löytää kuulemma kokeilemalla.


Tästä voi vaikka katsoa, mistä puhutaan. Kuvan pikkupöksyt ovat ommeltuja. Kuva: Gerry Embletonin kirjasta Medieval Military Costume s.33.
Here you can look what is the issue here. Those tiny nickers are sewn models. Picture: Medieval Military Costume by Gerry Embleton. p.33.

* * *
When we are talking about medieval man´s underwear, we do remember a shirt, the hose and some kind of breeches, often called braies. But let´s talk about loin cloth and rolling.

Finnish reenact or and historian Jani Hyväri has for years told his thoughts about medieval underclothing. He is convinced that they are not sewn breeches, but a loincloth rolled.
He has a believable argument for it, starting from the origin of word braies. In ancient latin word bracis means "rolled". According to him this kind of underpants was worn already by ancient romans.
If you look at medieval pictorial sources, like Majiejowsky Bible you can see several underpants with rolls and slits on side. So people make loose sewn pants which are rolled from the top and has a slit on side. Why?
I´m leaving each and everyone to think about this, but also want to show a loin cloth is rolled and how it looks just like on 13th and 14th century pictorial sources. Two ways to make it, two models, Ene and Riku, who has been wearing loincloth for several years.

Enes cloth is about 120 x 150 cm, Riku´s 100 X 150 cm. You will find your favorite size and way to tie by testing.

 
Ene ja malli A: 1. sido vyö sille korkeudelle, jonne haluat lannevaatteen tulevan.
Ene and model A: 1. tie a belt to the hight where you want you loincloth to reach.
















2. Ota lannevaatteen keskikohdasta kiinni ja vedä se vyön alle.
2. Grab the middle or the cloth and pull it under the belt.



3. Tartu toisen reunan keskikohdasta ja vie se jalkojen ali taakse. Toimi kuten kohdassa 2.
3. Grab the middle of the other edge and take it between your legs. Do as on section 2.


4. Levitä kangasta vyötärönauhan alle.
4. Spread the cloth under the belt.

5. Nyt etu ja takaliepeet kohtaavat.
5. Now the front and back pieces meet.

6. Tartu kumpaankin alareunaan, ja nyt voit esimerkiksi rullata lahjeesta hyvinkin lyhyen tai jättää sen pidemmäksi. Tai jättää rullaamatta ja pukea irtolahkeet päälle.
6. Join the edges and fold them. You can roll them and leave it longer or roll it to relative short. Or if you wish, don't roll and just wear your hose on them.


7. Toinen tapa: nosta takaosan lieve vyötärölle eteen ja etulieve sen kanssa ristiin. Lannevaate alkaa näyttää jeesusmallilta
7. Another, really short model you get if you take the edges and bring them crossed to the waistband. This model looks like Jesus-model.

8. Helpoin tapa lyhentää lahkeet on sitoa helmat solmuun.
8. The easiest way to shorten the leg part it to tie a knot.

9. Kääri lopuksi yläosa nauhan ympärille.
9. Finally roll the top around the waistband.


10. Nauha jää näkyviin etu- ja takaliepeiden yhtymäkohdassa. Voit sitoa lahkeiden kiinnitysnyörit siihen.
10. The waistband stays visible between front and back part. You can tie your hose points to it.


11. Lannevaate ja lahkeet puettuna.
11. Loincloth and hose dressed.
















Malli B: 1. Aloita pukemalla lannevaate päällesi saunapyykeen tapaan.
Model B: 1. Start by wearing the cloth like a towel:


Ensin yksi reuna, sitten toinen
First one edge, then the other.

2. Sido vyö (esimerkiksi lautanauha) siihen paikkaan, johon haluat rullata lannevaatteen.
2. Tie a belt, for example tablet woven band to the hight where you want to roll your loin cloth.

3. Kumarru ja tartu takaosan liepeeseen. Tuo se jalkojen alta eteen.
3. Bend over, grab the edge of the back part. Bring it to front.

4. Sido lieve nauhan alle.
4. Tie it under the band.


5. Jätä lahkeet pitkiksi tai rullaa:
5. Lieve leg part as it is or roll it:



Looking good!!

















B-mallin voi jopa laskea nilkkoihin ja vetää takaisin ylös purkamatta pakettia.
B-model can even be lowered to ankles and pull back up without opening the package.


Ps. Tiedän mitä ajattelette: miten näiden kanssa käydään vessassa? Pojat sanovat, että helposti... miehet kyllä tietävät mitä tehdä...
Ps. I know what you are thinking: can you go to toilet? Boys say easily... men, you will know what to do...

PPS. sanovat, että tätä voi käyttä jopa pyyhkeenä ja pöytäliinana, mutta käyttöjärjestys kannattaa miettiä...
PPD; hahaa, they set that cloth can be used also as a towel or table cloth, but do consider, in which order...

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Matkalla Hallstattiin / On our way to Hallstatt




Reilun kuukauden kuluttua lähdemme Maikin kanssa Hallstattiin Itävaltaan, jossa järjestetään NESAT XII, siis pohjoiseurooppalaisten tekstiiliarkeologien symposium, järjestyksessään numero 12. Menemme paitsi kuulemaan mahtavia luentoja, myös kutomaan suomalaisia rautakauden nauhoja. Maikki esittelee tuolloin viimeisimmät tutkimustuloksensa Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta.
Kyseessä on siis se tähän mennessä löydetyistä suomalaisista nauhoista näyttävin.
Käymme myös suolakaivoksissa, joista Hallstattin kuuluisat lautanauhat on löydetty ja tietenkin käymme katsomassa se alkuperäiset kappaleet.
Koska olemme matkalla Hallstattiin, suolakaivosten nauhat on tietysti pitänyt kutoa.
* * *
Next month Maikki and I will travel to Hallstatt, Austia, where NESAT XII takes places. It is an european textile argheology symposium and now arranged for 12th time.
We are going to hear a lot of interresting lectured, but also weave finnish irog age bands. Maikki will present her Masku Humikkala grave 31 research so far. It is the most elaborate finnish band which is so far found, I think.
We are also visiting the salt mines, where Hallstatt textile finds were made and of coutse we go and see the originals too.
Since we are on our way to Hallstatt, I had to weave the salt mine bands.

*  *  *

Hallstattista tunnetaan kolme nauhamallia. Nauhojen ajoitus on huikea; 800-400 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Niistä puhutaan kätevästi numeroin. Numero kolme on tuo aloituskuvan sinivihreävalkoinen malli. Nauhat 1 ja 2 olen kutonut aikaisemmin ja tämä kolmonen jäi viimeiseksi.
Nauhasta on olemassa kaksi tunnettua versiota. Ensimmäisen tulkinnan mukaan nauha olisi kudottu niin, että laudan jokaisessa neljässä reiässä on lanka. Ja sitten vain kudotaan eteen ja taakse ja saadaan keskelle pienet salmiakit.
Kun katsoo kuvaa alkuperäisestä nauhasta, ei ole vaikea kallistua siihen suuntaan, että uusi tulkinta kaksilankaisesta mallista olisikin oikea.

There are three bands from Hallstatt and they are numbered 1, 2 and 3. Their timing is 800-400 BCE
Number 3 is on starting picture of this post. Numbers 1 and 2 I have woven earlier.
There are two different versions of it. The first idea was that it was woven with four thread tablets and then just by turning forward and backward and something in the middle creates tiny diamonds in the middle.
If one compares that to the picture of the original band, it is easy to adapt the idea of two threaded weaving. Is is considered mode accurate than first version.

Nelilankainen malli (Karina Grömer)
Woven with four thread per tablet (by Karina Grömer)


Alkuperäisen löydön kuva kirjasta Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles
Picture of the original find on book Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles


Kolme erilaista versiota Hallstatt 3-nauhasta: vasemmalta lukien kaksilankainen kolmella värillä, keskellä nelilankainen ja oikealla kaksilankainen kahdella värillä ja kas, kuvioväriä vaihdellen.
Three different versions of Hallstatt 3: on the left two threaded with three colors, then four threaded and on the right two threaded with two colors and oh look, pattern also changes the color.


Tässä vielä aikaisemmin syntyneet Hallstattin nauhat. Keltavihreä tunnetaan Hallstatt ykkösenä ja punavihreä malli kakkosena. Ykkösen kuteena on käytetty alkuperäisessä nauhassa hevosen jouhia.
Here are Hallstatt 1 (yellow-green) and 2 (red-green). Band number one was woven with horsehair weft.

Olisiko kiva kokeilla?
Would you like to try it?

Tässä teille Maikin kielelle tulkittuja ohjeita Halstatt III -nauhasta. Sen tekniikka on hieman tavallisia nauhoja erikoisempi.
Here are two versions of number 3:s weaving, drawn on paper by Maikki Karisto.

1. Tämä kaksilankainen tekniikka tarkoittaa sitä, että yksi iso, neljän pikkuruudun muodostama ruutu on aina kaksi lautaa ja kaksi käännöstä. Lautoja kierretään aina pareina.
This technique is also known as pebble weave. One big square (four small squares) means two tablets and two turns. Tablets are always turn as pairs.

2. Nuo kaksi ohjetta tuottavat ihan saman nauhan, mutta ylimmäinen versio on ehkä vähän helpompi kutoa, koska siinä lautojen asettelu on kärjellinen.
Both pattern are the same, but upper might be easier to weave, it has point tablet direction.

3. Ylemmässä ohjeessa nuolet osoittavat kudonnan suunnan
On upper picture the arrows show the direction of the weaving.

4. Alemmassa ohjeessa, jossa kaikki kuviolaudat on aseteltu samaan suuntaan, kudonta menee niin että kun viiva kallistuu oikealle, se tarkoittaa kiertoa eteenpäin eli poispäin itsestä. Kun rivi kallistuu vasemmalle, se tarkoittaa kiertoa taakse eli itseä kohti.
Lower pattern has straight tablet direction. In that case when lines are tilting to the right, it means turning forward and when they tilt to left, it means turning backwards.

5. Jos menet sekaisin? Maikin ohje kertoo aina mihin suuntaan ja mikä lanka tai reikä kuuluu olla missäkin suunnassa. Se taas riippuu kiertosuunnasta...kerrataan se vielä: kun lauta on kierretty taakse, oikea lanka on yläreiässä itseä lähinnä. Kun lauta on kierretty eteen, langan (tai tyhjän reiän) kuuluu olla ylimmässä reiässä itsestä poispäin. Helppoa!
What if you make a mistake? Well, on Maikki´s instruction always tells what yarn should be where... that by the way depends on the direction where you just turned. Let´s tell it once more: when tablet has turned back, the right yarn is on upper hole close to you. When tablet has turned forward, the right yarn (or the empty hole) should be on upper hole away from you. Easy!







Lue lisää kirjasta Bunte tuche & gleissendes Metal, fruhe Kelten des Hallstattzeit, joka kertoo Hochdorfin tekstiileistä ja kulttuureista. Kaksilankainen malli on esitelty siinä.
Hallstattin löydöt esitellään kirjassa Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles.

Read more from book Bunte tuche & gleissendes Metal, fruhe Kelten des Hallstattzeit, a book about Hochdorfin finds. The two threaded version is presented on that book.
Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles, which is all about Hallstatt finds.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Iloinen Joutsen meni museoon / Merry Swan went to the museum

...ja sitten pakollinen poseeraus!
...and of course the pose!

Taistelun ääniä. Marssivia joukkoja. Hevoset purevat kuolaimiaan. Aseiden kalinaa. Lopulta: attack!!
Tukholman historiallisen museon uudessa erikoisnäyttelyssä katsoja joutuu hetkeksi keskelle vuonna 1361 käytyä taistelua.
Onneksi vain hetkeksi: taistelun äänten hiljennyttyä katsoja voi palata omaan turvalliseen maailmaansa ja tutustua Visbyn taistelun hautalöytöihin. Näyttelyn nimi on Massakern vid muren - suomeksi kai joukkosurma muurin varjossa. Lyhyesti; gotlantilaiset talonpojat yrittivät suojella saartaan Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin hyökkäykseltä Visbyn porvareiden katsellessa turvassa muurin takaa. 1800 talonpoikaa sai surmansa, kaupunki antautui ehdoitta.

Näyttelyn avajaispäivänä museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja museo oli kutsunut paikalle elävöittäjiä kuvaamaan 1300-luvun elämää. Suomalaisista kutsun saimme me kolme: minä, Riku ja Neulakon Elina. Teimme käsitöitä ja näytimme hyviltä.

Voices of the battle. Marching soldiers. Horses biting their bits. Rattling of arms. And then finally: attack! In historical museum at Stockholm a visitor gets in the middle of the battle of year 1361.
Luckily only for a moment: when sounds of battle fades away, visitor can safely return to ones safe world and study the grave finds of Battle of Wisby.
The exhibition is called Massaker vid muren - Massacre by the wall. Shortly: the peasant army of Gotland tried to protect their home island from attack of danish king Valdemar Atterdag and the bourgeois of Wisby followed the battle safe behind the town wall. 1800 men were killed and town surrendered unconditionally.

To the opening of the exhibition the museum had called in reenactors to show the audience the life of 14th century. From Finland there was three of us: me, Riku and Elina. Our task was to do some hand craft and look good... (which we did).
* * *

Kamuja: meidän nauhatyöpisteessämme oli lisäkseni Emil ja Åsa. Maria seuraa sivusta.
Friends: I worked at band table with Emil and Åsa. Maria follows discussion.

Viikonlopun parasta antia ei ollut kekkaloiminen ruotsalaisyleisön ihmeteltävänä, vaan kaikkien mahtavien kavereiden tapaaminen. Ja näin tekstiilinörttinä oli kiva nähdä Maria Neijmanin värjäämä ja kutoma Bockstenin miehen mekko. Se oli ihana. Pitääkin tästä lähteä virittämään toimikasta kangaspuihin... se oli juuri selllainen kangas, jota haluaisin jonain päivänä kutoa esimerkiksi Rikun puuseppä-vaatteeksi.
Me elävöittäjät saimme katsoa näyttelyn sunnuntaina ilman yleisöä: lauantain tungoksessa ei olisi nähnytkään mitään.

Best part of the weekend was not being displayed in public, but meeting all those wonderful friends again. And yes, as a textile nerd I loved seeing the Bocksten mans tunic, made of hand dyed and hand woven fabric by Maria Neijman. The fabric is lovely. I think I need to put a twill warp to my loom... that fabric is just what I would like to weave one day and then make a clothes for carpenter Riku.
We reenactors had a chanche to see the exhibition sunday morning without the audience. Opening day was very crowded anyway.

Marian kutoma kangas on valmiina vaatteena näyttelyssä. The fabric Maria wove is now a sewn dress at exhibition.

Eikä siinä vielä kaikki! Siellä on kangasnäytteitä ja niitä saa hipelöidä! Elina näyttää mallia.
And textile samples to touch! Elina shows how.

Rikukin pääsi sovittelemaan, esimerkiksi kypärää. Riku tried also different things, like a helmet.





Ja myös tällaisia hanskoja.  Kts. alkuperäiset.
And also gauntlets. See the originals.

Ja sitten sananen tyyliasioista:
And then a word about the styles:




 
Lauantain ohjelmassa oli muutama erikoisshow, joista yksi oli muotinäytös. Ihan oikeaa keskiajan pukeutumista esiteltiin hienosti erilaisten yksityiskohtien kautta. Elinan sisääntulon aiheena olivat röyhelöhunnut. Elina edusti mitä suurimmalla tyylikkyydellä.
There was also some special shows, like fashion show. Proper medieval dresses were presented by details. Elina´s detail was frilled veils, which she presented with the most elegance only she can.


Jos sallitte, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota omaan pukuuni, oranssiin hihattomaan päällyspukuun.
Tein sen viime kesänä Visbyn alla. Ajattelin, että väljä, hihaton puku olisi kiva työvaate. Leirissä kuulin sitten poikien kutsuvan sitä nimellä läskimekko: siinä missä helvetinikkunamekko paljastaa naisen muodot, tämä kätkee ne.
Mutta katsokaapas nyt oikein tarkkaan: olen istuttanut mekkoni ihan itse. Aloitin Herjolfsnesin vaatteiden tapaan suorista ja kolmionmuotoisista kappaleista, joita harsin yhteen ja kokeilin päälle. Otin sisään, harsin uudelleen ja sovitin. Tähän meni yksi ilta, mutta vaiva kannatti. Minun oranssi mekkoni ei suinkaan ole muodoton säkki, vaan mitä näteimmin istuva mukava vaate.
Ystäväni Chrissie lainasi sitä Ronneburgissa. Ystäväni Pirjo sovitti sitä meillä. Me kolme olemme suunnilleen samankokoisia ja kas, miten hyvältä kukin näyttää tässä koltussa!
Nyt olemme sovittaneet vastaavan mekon Chrissielle ja kuulin viikonloppuna, että mekkoja on tulossa lisää.
Meidän pitää keksiä imartelevampi nimi tälle ihanan monikäyttöiselle vaatteelle. Vai mitä?

If you may, I would like to speak about my madder orange sleeveless
overdress. I made it last summer to Visby: a comfortable, not tight working dress.
In the camp I heard that boys call these loose dresses Fat dresses, cause unlike hells gate dresses, they don't´reveal woman's figures.
But look carefully at my dress.
I have fitted it all by myself. I started by straight and triangular pieces, like on Herjolfsnes dresses. I basted, fitted, marked, basted again, fitted... It took one evening but was definatelly worth the effort. My overdress is not s shapeless bag, but well fitting loose overdress.
My friend Chrissie borrowed it at Ronneburg and Pirjo fitted it at my house. We are all about same size and ahoy, it looks good on all of us.
We have fitted one for Chrissie and I heard that there are more of these coming. So I think we need to find out more flattering name to this versatile dress. Don´t you think?


Tässä esittelen muotinäytöksessä uusia ihania kenkiäni! Tilasin ne viime vuonna Ronneburgin tapahtumassa ja sain ne nyt. Tässä näkyy myös mekon helman runsaus.
Here I´m presenting my new amazingly beautiful shoes!  I ordered a pair when we were in Ronneburg and now I´ve got them. Here you can also see the width of the dress.


Tuossa kuvassa näkyy mekon istuvuus mielestäni aika kivasti.
In this picture the fitting of the dress shows also quite nicely, I think.


Chrissie ja poseeraus Ronneburgissa.
Chrissie and effigy pose at Ronneburg.

T'ässä on ystävni Pirjo samassa mekossa...ja tottakai asiallinen asento.
 Here you can see my friend Pirjo dressed in my dress. And effigy.


Lopuksi kaksi hyvin tärkeää herraa:
And then two very important misters:

Riku valmiina lähtemään lusikanveistoon museoon! Oranssi takki on viime kesän Visby-mallistoa sekin, värjätty krapilla meidän pihassamme.
Riku ready to go to museum and carve spoons. Madder red coat is from last summer´s Wisby-collection, home dyed.


Ruskea ruudullinen villamekko on nykyisin yksi Rikun lempivaatteista. Hän tykkää kovasti myös pienestä hupustaan ja pussihatusta.
Browns checked wool dress is nowadays one of Riku´s favorites. He also likes a lot of his baggy hat and small hood.


Toinen tärkeä herra on tietysti Elinan pieni poika! Hän sai lempeän ensikosketuksensa keskiaikaan museossa, yllä äidin tekemä ihana punainen villanuttu ja valkoiset hoset. Aivan valtavan ihana pikkujoutsen!
Another important mister: Elina´s son! He was presented gently to medieval times at Museum, wearing tiny dress made by his mum and look at those white hose. Adorable little swan!


Kiitos muotinäytöskuvista Jarkko Laurilalle. Pictures from fashion show: Jarkko Laurila.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Matkoilla. Travelling.

 Uudet vetimet viikinkiaikaan. My new clothes for viking era.

Pari viimeisintä viikkoa on mennyt matkaillessa ja teema jatkuu. Ensin olin Englannissa pikavisiitillä ystäväni Chrissien eli The Sempsterin luona: hänellä oli iso ompelu-urakka, joten kävin auttamassa häntä sen tekemisessä. Osan töistä otin kotiinkin.

Englannista matkustinkin viikinkiaikaan eli olin Rosalan talvitapahtumassa tuttuun tapaan keittiöorjana. Riku jäi kotiin hoitamaan koiria ja dogsitteriksi lupautunut Maija lähtikin Rosalaan. Oli ihan älyttömän kivaa taas kerran.

Reissuaminen jatkuu: ensin kouluviikonloppu kotimaassa, ihanan Hannele Köngäksen kehruukurssi. Hannelen titteli on "villaintoilija" ja minä haluan isona villaintoilijaksi. Ehdottomasti.

Mutta: kehruuviikonlopun jälkeen on talviloma ja se huipentuu ihan mahtavasti. Tukholmassa Historiska Museet eli historiallinen museo avaa uuden erikoisnäyttelyn, joka kertoo Visbyn vuoden 1361 taistelusta. Minä, Riku ja Elina saimme museolta kutsun tulla elävöittämään 1300-luvun elämää avajaispäiväksi eli lauantaina 22. maaliskuuta löydätte Iloisia Joutsenia ruotsalaisesta museosta!

* * *

Couple of last week I have been mostly travelling and this theme continues. First I was in England visiting my friend Chrissie, The Sempster. She had a big order and needed help in sewing so I went to help her. Some of work I finished at home.

From England I travelled to viking era, to Rosala winter event. I was a kitchen slave as usual. Riku stayed home to take care of our dogs and dogsitter Maija came to Rosala with me. We had awesome weekend once again.

Travelling continues: next weekend I have a spinning course at school, the "wool enthusiast" Hannele Köngäs is teaching. Isn´t that just awesome title? When I grow up, I wanna be a wool enthusiast too.

After spinning course I´m having a winter vacation and at the end of it me, Riku and Elina will travel to Historiska Museet, the historical museum of Stockholm Sweden.The museum will open a new exhibition about Battle of Wicby 1361 at Satruday 22th of March and we were invited to present 14th century crafts for audience of the opening day. So you will find Merry Swans at museum!


Mutta viikingit: nämä kuvat oli tarkoitus ottaa lumisessa maisemassa, mutta minkäs teet kun Rosalassa oli viikonloppuna kahdeksan astetta lämmintä, eikä lumesta tietoakaan. Mutta siis: uusi olkainmekko on vaaleansinistä villaa.
About viking era: these pictures were supposed to be taken at winter time, but what can you do.  Eight degrees celcius warm and no sight of the snow.


Tässä blingit ja nauhat. Koska olkasolkeni ovat gotlantilaista mallia, minulla pitäisi tai voisi kuulemma olla vielä pari helmiriviä enemmän. Paikallisilla kavereilla on vähintään seitsemän riviä, minulla vain viisi. Yhdeksänkin voisi olla. Mutta toisaalta: viikinkinainen tarvitsi näitä nuorena, ei enää vanhana. Koruilla on siis symbolinen merkitys, ne eivät ole vain koriste. Jos olisin viikinkivaimo jolla on tyttäriä, he olisivat jo saaneet helmeni. Koska minulla ei ole jälkeläisiä, aion käyttää näitä itse vielä pari vuotta.

My blings. I´m wearing animal head brooches which are originally from Gotland, so I could have even more pearls, cause in Gotland they have had seven or even nive chains. But on the other hand: I'm not a young woman anymore, so basically I don't need fertility symbols, which these are also, not just decorations. If I had daughters, I would had already given these to them. Have none, so I wear them atleast few more years.
Tässä on vielä kertaallen Maikin kehittämä järjettömän nerokas tapa kiinnittää nauha. Useimmat taittavat nauhojen päät, tai sitten ne voi laittaa vähän päällekkäin. Mutta Maikki on keksinyt, että nauhan voi päätellä myös pujottamalla langat nauhan lomaan.
Kuvista ensimmäinen on otettu päivänvalossa ja loput keinovalossa, joten kolme harmaata ovat väärän värisiä.
Mutta siis ylhäältä vasemmalta lukien: kiinnitin nauhan ensin koko matkalta mekon yläosaan. Kun nauhan päät kohtasivat, toi ne juuri ja juuri toisiinsa kiinni. Sitten otin isosilmäisen neulan ja aloin pujottaa hapsulankoja yksi kerrallaan ehjään nauhaan. Liitoskohtasta tulee lähes huomaamaton ja sijoitin sen mekossa kainalon kohdalle, joten se on käytännössä huomaamaton.
Tarkempi selostus löytyy Maikin nauhakirjasta, siitä Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen, josta Tammi on ottanut uusintapainoksen ja jota saa esimerkiksi nettikaupoista. Vink vink!

And here is "how to" attach tablet woven band to your dress without thick foldings. I used to do so, but then I learned from Maikki this astonishing clever way to do it.
First picture was taken in daylight, rest in the evening so please forgive me the dull colours.
So: I first attached the band to the dress so that the end with long yarns was left last. When two ends met, I took a bigger needle and needle wove every single yarn to the band, threading them under it. That way the band looks like whole, and the seam or joint is almost invisible. See pictures. The joint is under my arm, so even more invisible.
Detailed instructions are in Maikki's first tablet weaving book (Maikki Karisto: Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen). It´s in finnish only... Would be really awesome to get someone to print it in english though.


Tässä vielä tunnelmapala Rosalasta, jonka paras asia on tämä perhe. On hienoa saada olla osa sitä.
This is the best thing at Rosala: the family. I´m very happy to be part of it.