torstai 23. heinäkuuta 2015

Tulossa on / yes, it is coming



Tämän kesän mielenkiintoisin homma on ollut neulakinnaskirjan tekeminen. Teen sitä Moreeni-kustantamolle. Kirjan työnimi on Yhdellä neulalla ja se tutustuttaa lukijan neulakinnastekniikkaan. Olen tehnyt perusteosta ja kyllä, haluaisin jo tehdä jatko-osan, koska mitä enemmän olen tehnyt, sitä enemmän on tullut uusia ideoita.

Tässä sitä ollaan, Hollolan kotiseutumuseon päätalon portailla. Onneksi sattui nätti päivä, kun kuvasimme tulevan neulakinnaskirjani kuvia.
Olen koko heinäkuun ahkeroinut sen parissa ja loppusuoralla ollaan. Kirja tulee suunnitelmien mukaan ulos lokakuussa. Kirja on suomenkielinen, mutta olisi tosi kiva saada se englanniksi käännettynä, koska sitä on jo kyselty kovasti. Peukut pystyyn!
Ps. Jos asut Lahden seudulla, niin Wellamo-opiston syksyn ohjelmassa on minun neulakinnaskurssini 8-29. syyskuuta, aina tiistai-iltaisin.

The most interresting task this summer was making a nalbinding book, which I´m making for Moreeni-publishing. It´s called With one needle, it is about basics of the technique.
I already feel like making a second book, since while making this I feel more and more ideas coming.

So here I am, sitting on the stairs of main building of Hollola open air museum, where we had the photo shoot. Luckily it was a sunny day - it has been mostly raining in Finland this summer.
Book is nearly finished and should be out this October. It´s in finnish only, but I really hope to get an english version too, it has been asked so much already. Thumbs up!

"Give us a kiss". Photo: Ritva Tuomi

Valokuvaajana kirjassa on Ritva Tuomi, joka ottaa älyttömän hienoja käsityökuvia ja on itsekin ollut tekijänä muutamassa kirjassa. Tämän hän lähetti minulle ennakkoon, muistoksi hauskasta päivästä.
Tuli näet yllätyksenä, että tokihan kirjaan tarvitaan mallit... arvatkaa ketkä hoitivat sitä pestiä!

The photos are taken by excellen Ritva Tuomi, who takes really great craft pictures. She has also published craft books. This one she sent me as  amemory of a funny day. You see, I did not realize that of course some modells are needed...guess who did the job!


Ja kun se kinnaskone lähtee kerran liikkeelle, ei se oikein tahdo pysähtyä. Mallipalat piti tietysti tehdä valmiiksi kintaiksi.

Once the nalbinding machine (= me) starts, it does not stop. The sample pieces need to be finished, of course.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Turun keskiaikamarkkinat 2015 / Medieval market at Turku


Mitä saisi olla? Markkinapöydällä oli tuttuun tapaan monenlaista myytävää, useilta eri tekijöiltä. Saara ja Riku palveluksessanne.
How can we help you? As usual, our market booth had lot´s of different things from several crafters. Saara and Riku at your service.


Turun keskiaikaiset markkinat ovat tältä kesältä ohi. Neljä päivää kojunpitoa, käsitöitä, kivoja ihmisiä, ajatuksia, illanviettoja, keskiajan muotia, kissa ja lisää kivoja ihmisiä.
Ensi vuonna taas!
Tässä kuvakavalkadi siltä osin kuin markkinoiden lomassa ehti kuvia ottamaan. Huomatkaa! Ei yhtään palvattua sikaa yhdessäkään kuvassa!

Turku medieval market is over: four days of serving customers, doing handcraft, nice people, good thoughts, evening partys, medieval fashion, a cat and more nice people.
Again next year!
Here a small gallery of pictures - the ones I had time to take. Notice! Not a single photo of that perpetual smoked pig...!

Riku oli tosi komeana perjantain muotinäytöksessä uudessa keltaisessa takissaan.
He looked really good at fashion show, wearing his new yellow coat. Photo: Satu-Kirsi Salmela.


Minä esittelin mestarintyöni. Me and my masterpiece on stage. Photo: Satu-Kirsi Salmela.


 Hannele oli kanssani lavalla, päällään Turun mekon prototyyppi. Se on nyt hänen mekkonsa.
Hannele was with me on stage, wearing the prototype of Turku-dress. It is now her own. Photo: Satu-Kirsi Salmela


Kävimme Hannelen kanssa muotinäytöksen tauolla katsomassa Ravattulan Ristimäen kaivauksia esittelevän näyttelyn: tuo tekstiili renkaassa on muutes pirtanauhaa! Pidimme tekstiiliarkeologi Jaana Riikosen ja tekstiilitutkija Helena Honka-Hallilan kanssa pienen palaverin ja se saattaa poikia jotain tosi hienoa tekstiilien saralta, mutta siitä sitten myöhemmin.

Me and Hannele also visited the exhibition about Ravattula Ristimäki archeological excavations: look, that textile attached to metal ring is heddle band! We also has a short meeting with textile archeologist Jaana Riikonen and textile researcher Helena Honka-Hallila and it might lead to something nice on textile research field, but more about that later.


Näyttelyssä oli myös tuttu Kaarinan puku. Also this Kaarina costume was at display.

Mestareita! Markkinoilla tapasin myös Markon ja Nooran, kaksi mestariluokkalaista.
Masters! I met my schoolmates from masterclass, here is Marko and Noora.


 Taas uusi markkinapäivä alullaan. Another market day about to start.

Markkinoiden ajan asumme aina ihanan Utan luona. Tänä vuonna Utalla on uusi kissa, joka on äärettömän leikkisä ja siitä voi seurata vain se, että aamulla Rikun hosen lahkeessa olikin kissa kiinni.
During the market we stay at lovely Uta´s home. This year she has a new cat, who is very playful. And so it happened that one morning Riku had a cat hanging at his hose.


Fanikuva! Olen tavannut Hassen ja Jounin nimenomaan Turun markkinoilla useampi vuosi sitten ja ainakin minun mielestäni meistä on tullut ystäviä. Hassella on uusi huppu ja hattu...minä tein.
Fan picture! I have met Hasse and Jouni at the market some years ago and at least in my opinion we are now friends. Hasse has a new hat and a hood. I made them to him,


Markkinoilla tehtiin yleisöennätys, kuulemma 180 000 kävijää. Onneksi Iloisen Joutsenen koju on rauhallisella paikalla Porthanin puiston perällä. Ehtii sopivasti katsella ohikulkevaa markkinakansaa ja tälläytyä koreimpien kanssa oikein kuvaankin.
This year the market made a new visitor record, 180 000 visitors in four days. Luckily Merry Swan´s booth is in the peaceful corner of the crafters park. There we have time and room to admire the audience of the market and even set to same picture with some of them. Photo: Jouni Rapo.


Miehinen keskusteluhetki Joutsenen teltalla, josta on vuosien varrella muodostunut harrastajien tapaamispaikka. "Jos eksyt, tulet tänne teltalle", vanhemmatkin neuvovat lapsiaan. Joutsen-Antin reidet saivat ansaittua huomiota.
Manly chat moment at Merry Swans tent, which has become the meeting point to reenactors. "If you get lost, just come to Swans tent", parents advice their kids. Swan-Antti´s manly bare thighs got lot of  attention.


Virallisen markkinapotretin lisäksi otimme myös tämän ... effigyn. Jäsen Hanna on tehnyt Margaret de Cobhamin hautapaaden asun ennallistuksen ja se piti tietysti kuvata asianmukaisella tavalla. Tämän jälkeen menimme syömään itsemme ähkyyn vakiopaikkaamme eli Trattoria Romanaan.

In addition to the official market portrait we also made this effigy. Member Hanna had created the Margaret de Cobham dress and it was necessary to take a proper photo of it. After this we went to our favorite restaurant, Trattoria Romana and ate way too much. As always.


Tuliainen: ostin tällaisen hienon kynttilänjalan. My market souvenir, a lovely candle holder.


And this: the text says "a relic, protected by the law", referring to illegal metal detector excavations at our historical sites... This is to "support your local archealogical excavations".


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

"Mikä on hautanumerosi? / What is your grave number?"



"Aivan valtavan upea viitta... ni mistäs haudasta tämä olikaan..."
"I say, what a lovely shawl.. and which grave was this..?"

Kevään kolmas luentomatka on takana, tällä kertaa kävin automatkalla Latviassa Rikun kanssa. Tapahtuman nimi oli Seeburg, paikka Grobina, Latvia.

Kävin kertomassa Suomen rautakaudesta ja näyttämässä vähän nauhojakin. Oli kivaa nähdä, että meidänkin pukumme kiinnostavat - on näet niin, että Latvian omat puvut ovat huikean upeita.
Eikä parasta siellä ole edes se jumaton pronssin määrä, vaan autenttisuuden uskomaton taso.
Latvian elävöityksen taso tiivistyy yhteen lauseeseen.
"Mikä on hautanumerosi?"
Toki, uusiin ihmisiin tutustuttaessa kysellään ensin vaikka että mistä olet ja mikä on sinun alaasi tässä elävöityksessä. Mutta oikeasti: sikäläiset, etenkin naiset voivat vastata tuohon kysymykseen, koska useilla on päällään ennallistus yhdestä tietystä haudasta. Niin, tietysti heillä myös riittää tuota valinnanvaraa. Minun mielestäni on tosi hienoa nähdä miten elävöittäjät haluavat tehdä juttuja mahdollisimman autenttisesti, aina käsinkudotuista kankaista lähtien.
Minun aikani meni lähinnä valokuvien ottamiseen, oli niin paljon yksityiskohtia ja koristeita ja lautanauhoja. Taivaallista.

* * *
This springs third trip was to Latvia, where we drove by car with Riku. The event was called Seeburg at Grobina, Latvia.
I held a presentation about Finnish iron age and showed also our tablet weaving. It was very nice to see that people were interested about our dresses - their own are so fabulous. The most impressive thing there are not the glitter of massive amount of bronze - it is the high level of authenticity.
You see, they have this saying.
"What is your grave number?".
Surely, when they make new friends they ask where they come from or what is their thing, but specially the women of Latvia can answer to question about their grave number. Many of them are wearing a reconstruction of one spesific grave. And yes, they have many to choose of. I think it was great to see how people want to make things as authentic as possible - starting from hand woven fabrics.
My time at event went by photographing dress details and decorations and tablet woven bands and ... oh, I was in heaven.






Siinä niitä on koko joukko.
There you can see some of them.

Latvialaisia pukuja ei oikeastaa voi niputtaa yhteen. Joo, useimmat ovat kotoisin paikasta jossa nyt sijaitsee Latvia, mutta maan sisälle mahtuu neljä heimoa ja sitten neljä erityispiirteitä sisältävää tyyliä. Minä en erota niitä toisistaan, eikä moni muukaan. Sen takia kaikki latvialaiset pistetään iloisesti samaan läjään.
Todellisuudessa latgalian pukua ei saa sekoittaa kuronialaiseen eikä semigallian ole kumpikaan niistä, livonialaisista puhumattakaan... sitten tulevat vielä selonialaiset... Ymmärrätte varmaan.
Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka erottavat ne. Toivottavasti pian pääsen tekemään niistä selkoa - vaikkapa luettelemaan muutamia tunnusmerkkejä. Pitää vain ensin oppia ne itse.

No niin. Olen vuosikausia ihaillut näitä pukuja - olen altis pronssin kimallukselle. Viime viikonloppuna: tadaaah!! Ostin Santalta hänen semigallian puvun korustonsa. Siihen kuuluu valtava määrä tavaraa. Ja hei, tämä on on aivan mahtava juttu:
"Minun hautanumeroni? No sehän on tuo Pavirvite-Gudai 138".
Voin pukea ne ylleni suomalaisen pukuni kanssa, sillä semigallian pukuun kuuluu peploshame, kun taas latgalian pukuun kuuluu kietaisuhame, paita ja korea viitta. Minun vielä koristelematon sininen viittani muuttuu muutamalla pistolla semigallialaiseksi.

* * *
It is actually impossible to speak about "Latvian dresses" as common name. Yes, most of them are from place nowadays known as Latvia. But there are four main tribes, which all have special characters. I can´t tell which is which, like most of the people. That is why all them are all counted as "latvian". But for real: latgalian dress should not be mixed to semgallian, or curonian or livonian. You do understand.
Luckily there are people who can tell the difference and I do hope that one day I will too. Just need to learn. When I do, hopefully I can tell it to you too.
So, for several year I have admired these dresses - I´m drawn by the shine of bronze. Last weekend it happened: I bought a semgallian dress accessories from Santa. It is huge amount of things. And hey, this is awesome.
"Oh, my grave number? Well, it´s Pavirvite-Gudai 138".
I can use them with my finnish dress, because this dress has peplos, while for example latgalian dress has shift, wrap around skirt and magnificent shawl. My yet un-decorated shawl goes well with my dress.

Katsokaas tätä:
So, look at this:

Tässä on 1000-luvulta peräisin oleva semigallian korusta, Pavirvite-Gudai hauta numero 138.
Here is Pavirvite-Gudai grave 138, from 11th century.

Ja tässä ovat minun uudet koruni!
And here are my new jewelry!

Tässä koko satsi / Here they are

 Olkasoljet ovat piikkimalliset / Shoulder broaches are type "spike"
Alkuperäinen puukontuppi oli kömpelöä tekoa, joten Artis huolellisesti teki samanlaisen / The original stealth was clumsy made, so Artis this similar way.


Sitten on näitä rannerenkaita ja tuo iso on kaularengas / then there are these bracelets and that big one is a neck ring.

Näitä hulppeitä pään koristeita kutsutaan kruunuiksi / these head wear are called crowns

Lehden malliset neulat kiinnittävät peploksen, rattaat tulevat viittaan / the four leave pins go to peplos, the wheels to the shawl.

Peploksen neuloista lähtee kankiketjua, jossa on lisäksi spiraalikoristeita/ peplos pins chains have also spirals around them.

Viitan solki on koristeltu / the shawl broach is also decorated

Viitan jokaiseen kulmaan kiinnitetään kulkuskoristeet. Tuon ajan naisten puvuista kuului kantautua helinä kauas / these jingle bells go to shawl edges. That time womens dresses were supposed to


 Kaulaan vielä siniset lasihelmet / final touch: blue glass beads.

Ja taas vinkkaan Facebook-albumiin.
More pictures in my Facebook-album.

Many thanks to Senzeme and specially Artis and Santa for inspiration!

torstai 28. toukokuuta 2015

Tingvatn, Norway

 
Kylmä, mutta kaunis päivä Norjassa, hyvässä seurassa eli Randi Stoltzin kanssa. Kiitos Elisabethille teltan lainasta.
Beautiful, but a bit cold day at Norway. Companyt, Randi Stoltz was great! Thanks to Elisabeth for taking us to her tent shelter.
 
Kävinpä Norjassa. Tingvatn on paikka, jonka nimestä jo arvaa että kyseessä on vanha käräjäpaikka veden äärellä. Siellä järjestettiin viikinkimarkkinat ja mukava pieni seminaari, jossa kävin kertomassa Suomen rautakaudesta, vaatteista ja nauhoista.
No, tämä Tingvatn sattuu sijaitsemaan aivan siinä Snartemon lähellä. Ajoimme ohi paikasta, josta maailman ehkä tunnetuin nauha on löydetty. Oli pakko pyytää emäntääni Katjaa painamaan jarrua ja ottamaan kuva, kun keekoilen nauhan kanssa hautakummun nurkilla.
Nelipäiväinen retki oli mahtava! Hieno paikka, hyviä elämyksiä ja ennenkaikkea unohtumattomia ihmisiä.
 
This time I visited Norway, at place called Tingvatn, As you can guess by it´s name, during viking age they had there "ting" which was like court of that time. All the important matter were decided at "ting". "Vatn" means water - this place is located at beautiful fjord.
There was a viking market and also a small seminar. I was there telling about Finnish iron age and of course our tablet weaving too.
This Tingvatn happends to be located near Snartemo - the place where one of the most well known tablet woven band was found together with a sword. I asked my driver Katja to stop the car and take a picture of me and my band at the burial site.
Four day trip was fantastic. Nice place, great experiences and most of all: unforgettable people.
 
Nauhani, taustalla hautakumpu. My band at the burial site.
 
No oli ihan pakko. / I just had to get this picture taken!
 
No, Snartemon nauha haudasta viisi ei ole ainoa "suurnauha" näiltä kulmilta. Övre Berge eli Lyngdal on tässä lähellä myös ja sieltä on löydetty Snartemo V:n serkku. Neljä päivää myöhemmin tapahtui siis seuraavaa: Randi Stoltz, joka on uskomaton nauhankutoja, joka on tehnyt hienoa tutkimusta sekä Snartemon että Övre Bergen nauhojen kanssa päätyi oman nauhansa kanssa niinikään löytöpaikalle - joka tässä tapauksessa on yksityisen maatilan piha. Ajoimme ihan salaa varovasti talon portinpieleen ja otimme kuvan. Hauskaa!
 
Snartemo band is not the only great band found at the area. There is also one from Övre Berget, also known as Lyngdal. The cousin of Snartemo was found there. So four days after me visiting Snartemo burila site, this happened: Randi Stoltz, who is incredible weaver, has made a great research on both bands and so we ened up to Övre Berget site with the band. it is nowaday a private home, so we sneaked to their front yard gate and took pictures. So much fun!
 
 
Randi ja Övre Berge band at Övre Berge, Lyngdal.

Mutta sitä ennen:
300 lasta lähiseudun kouluista kävi tutustumassa viikinkielämään ja puuhasi kaikenlaista aina kirveenheitosta lähtien. Meidän työpisteellämme niin pojat kuin tytötkin istuivat kutomaan lautanauhaa. Ensimmäistä kertaa ikinä.

But before that:
300 kids from local school visited the viking camp doing all kinds of things, like axe throwing. At the museum the came to our workshopt and wove with tablets. First time ever.

Pojatkin istuivat kutomassa - todella hienoa!
Even boys sat there weaving - awesome!


Katsokaas nyt tätäkin tyttöä: eka kerta.
Now look at this girl: first time!


No, Randi oli tuonut nähtäville mitä voi kutoa vähän pidemmällä kokemuksella.
Well, Randi showed what one can weave with a bit more experience.
 
Nauhoista piti tietysti ottaa selfie!
Of course I had to take a Snartemo-selfie!

Kas näin!
Like this!
 
 

Minä esittelin Suomen rautakauden pukeutumista ja meidän historiallisia nauhamallejamme.
I presented finnish tablet weaving and how we dressed back then.

Yksi matkan kohokohdista oli majapaikkani vuorilla. Siellä kuului kaksi ääntä: linnut lauloivat ja jostain kuului putoavan veden kohina. Se tuli tästä vanhan myllyn putouksesta.
One of the highlight was my lodging at the mountains. I could hear only two sounds: birds singing and water falling. The latter voice came from this old mill site.

Sielu lepäsi myös näissä: leirissä oli hevosia. Myös ylhäällä vuorilla näin heppoja, tosin luulin niitä iltahämärässä peikoiksi...
My soul had a good rest also because of these: horses in the camp. Found more of horses also at the mountain, althought I first thought they were trolls...

Lauantai-illaksi viikinkileiriin katettiin pöytä. Tähän mahtui 170 henkeä saman pöydän ääreen.
For Saturday evening they set a table in the camp. This is for 170 persons.


Niin, se Snartemon miekka... tässä yksi kopio siitä. Niitä kopioita on paljon, näet kun toisen maailmansodan aikana eräs Himmler halusi saada sen alkuperäisen, mutta norjalaiset piilottivat löydön metsään ja tekivät kopion. Ei kelvannut, mutta eipä saanut paha mies miekkaa!

Yes, the Snaremo sword! This is one of the copies. There are many, because during the big warl Himmler wanted to get the original. Norweagians refused and hide the sword in the forest. They made a copy, offered it but it was no good. Hahm, bad man did not get the glorious sword!

 
Viikinkileiri vuorten varjossa on sateellakin kaunis.
The camp in the arms of the mountain is pretty, even in rain.
 

Ja kiitokset tästä hermoja lepuuttaneesta työ-lomamatkasta menevät Katja Kålheimille, joka alunperin keksi että "jos museossa on miekka, siellä pitää olla myös nauha - ja siitä se ajatus seminaarista sitten lähti. Tämä Katja on kotoisin Raumalta, asuu Norjassa ja on paikallisen viikinkiyhdistyksen kantava voima. Viikinkiajan Duracell-pupu! En nähnyt hänen pysähtyvät kertaakaan nelipäiväisen vierailuni aikana...
 
And thanks for this all goes to Katja Kålheim, a girl from Rauma Finland who now lies at Norway. She said that "if there is a sword in the museum, why not the tablet woven band". And so the idea about the seminar started to grow.
Katja is one of the local viking society´s active members, a local Duracell-bunny. You see, I did not see her stop for one moment during my visit...
 
Tusen takk!
I´ll be back!