sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Näin tehdään viikinkitakki / designing a kaftan for Viking




Tein takin viikingille. Se on valmis postitettavaksi, mutta tulipa mieleen kertoa, mitä tällaisen takin tekeminen pitää sisällään.
I made a viking kaftan. It is now ready to be shipped, but I thought that I could tell you what making a coat like this includes.

1. Asiakas kertoo että haluaisi tilata takin ja mitä tyyliä se olisi.
1. Customer tells that he would like to get a coat and what style it should be.

2. Mietitään väri, kankaan laatu ja mahdollinen vuori. Etsitään asiakkaalle sopiva kangas ja ehdotetaan vaihtoehtoja.
2. Customer chooses the color, quality of the fabric and decides if it needs to be lined. Seamstress looks for a suitable fabric and suggests possible choices.

3. Tilataan kangas. Se on loppu varastosta, joten odotetaan hetki.
3. Place the fabric order. It´s out of stock so you wait.

4. Saadaan kangas. Sitten alkaa sommittelu: mitä koristeita, minkä värisiä.
4. Get the fabric. Design the possible decorations and make color design.

5. Asiakas on lähettänyt mitat. Varmista ne moneen kertaan, sillä sovittamaan et pääse.
5. Customer has sent the measurement. Make sure they are right - fitting won't be possible.

6. Kudo lautanauha. Mittaa tarve ja sommittele värit. Tähän takkiin meni kuusi metriä.
6. Make tablet woven band. Design the colours. Weave: this took about 6 meters.

7. Leikkaa kangas. Tarkista mitat vielä kerran. Ala ommella takkia kokoon,
7. Cut the fabric. Ask once more f the measures are correct . Start sewing.


8. Kun itse takki on kasassa, se on vasta alkua.
8. When the coat is sewn, the work actually begins.

9. Leikkaa koristesuikaleet, ompele paikalleen. Kun silmä sanoo että sauma ei ole suora, pura ja korjaa.
9. Sew the decorative strips. If your eyes say that seam is not good, ravel and sew again.

10. Kokeile eri väreillä ja pistoilla millainen rajaus takin ja koristeen väliin tulee.
10. Test with different colors and stitches how to border the decoration stripes.


11. Kiinnitä lautanauhat.
11. Attach tablet woven bands.


12. Huolittele ja viimeistele myös näkymättömät asiat kuten takin sisäosista nappilista ja pääntie. Höyrytä koko takki huolellisesti kostean pellavaliinan läpi. Kiinnitä soljet.
12. Finish also the non-visible parts like the button list inside the coat and neckline. Steam iron the whole coat by using wet linen cloth and stem iron. Attach the clasps.

13. Vie takki ulos lumeen ja pakkaseen, sillä tämä on viimeinen hetki kun se kokee pohjoisen ilman. Pakkaa postipakettiin ja kirjoita päälle että "Australia".
13. Take it out and let it taste the crips cold air and snow. This will be it´s last day in northern winter. Pack it and write word Australia on top of the box.


Viking kaftan, rus style. Blue wool: Medeltidsmode. Red woll: Naturtuche. Tablet woven band: pattern 9 from our tablet weaving book Applesies and Fox Noses. All hand sewn with blue and red silk yarn. Finished with yellow silk yarn. Clasps: by customer.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Euran muinaispuvun nauhat / Tablet woven bands of Eura dress





Sosiaalisessa mediassa pohdittiin, miten ne Euran puvun nauhat kudotaan.
No, hei, mulla on se ohje... olen aikoinaan hankkinut kaikki saatavilla olevat suomalaisten muinaispukujen valmistusohjeet.
Tässä Euran nauhan ohje:

In socian media some people have been wondering how to weave the band for Eura iron age dress. I have the instructions, I have bought all instructions which are available to Finnish iron age dresses. So yes I have the pattern... it looks like this:


Koska nämä vanhanmalliset ohjeet ovat hankalia tulkita, eivätkä tarjoa esimerkiksi lautojen aloitusasentoa tai tietoa siitä, miten lautojen ABCD on suhteessa kutojaan, niin ajattelin tehdä asialle jotain.
Euran nauhoissa on sellainen ongelma, että alkuperäisestä nauhasta on pystytty 1980-luvun taitteessa tulkitsemaan vain toinen reuna. Kun Euran pukua ennallistettiin, niin Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, Seija Sarkki ja Leena Tomanterä kolmistaan miettivät millaisia nauhat ovat olleet. He loivat mallin, jossa on 11 kuviolautaa ja 6 reunalautaa. Nauhaan luotiin meanderkuvio, jota toistetaan ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Syynä on se, että malli kerää runsaasti kierrettä.

Tämän päivän tietämyksen valossa nauha voisi olla aivan erilainen, mutta sitä odotellessa voi kuriositeettina kutoa nämä kaksi versiota nauhan tulkinnasta.

Since these old notations are difficult to weave, and for example don't give the starting position of the tablets or don't tell how ABCD order is set, I thought that something needs to be done.

There is a problem with Eura bands: when dress was recreated, only the other edge or the band fragment could be interpreted. Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, Seija Sarkki and Leena Tomanterä designed a band that they say to be "a compromise". This work was made in 1980´s.
So this is not a totally historical find and it would be interesting to see how the band would look like in the light of todays knowledge.
While waiting for that to happen you can weave these versions.


Euran puvun valmistusohjeiden mukana tulee pätkä mallinauhaa. Kudoin omani (alempi) Wetterhofin Veerasta (tex 55 x 2). Käsialani on selvästi tiiviimpi ja tiukempi kuin mallinauha, jonka kudontajälki on rennompi kuin omani ja siksi kuvio on pitkä ja matala.

With Eura dress instructions comes a piece of sample band - the upper in this picture. The lower is my weaving. I used Wetterhof Veera yarn (tex 55 x 2). As you can see, my hand is tighter than the sample, that is why the motif on sample is narrow and long compared to mine.



Toinen nauha on miehustan nauhaa hieman yksinkertaisempi.
The other version is bit more simple than the first one.


Kuten huomaat, olen kutonut nauhan valkoisella kuteella. Kokeilin myös reunalankojen väriä eli sinistä, mutta nauhan pohja on valkoisella kudottuna siistimpi.

As you notice, I have woven this by using white weft yarn. I tested also weaving with blue but the the white part of the band is much neater with white weft.

Euran puku on esitelty muun muassa mainiossa kirjassa Sinihameet kultavyöt - suomalaisia muinaispukuja. Se kuuluu jokaisen rautakausiharrastajan käsikirjastoon.

Eura dress is presented also in excellent book Sinihameet kultavyöt - suomalaisia muinaispukuja. It´s book which every iron age enthusiast should have.

Tuossa nauha onkin paikallaan miehustassa.
Here you can see the band in bust line.

Ja toinen helmassa.
And here on hemline.


Koko Euran puvun tarina on luettavissa tästä kirjasta.

Ja sitten kutomaan! Tässä nauhojen kudontaohje on käännetty Maikki Kariston merkintätavalle (joka näyttää muuten leviävän maailmalla muissakin kudontaohjeissa)
Tässä lautojen asettelu on suora eli kaikki samaan suuntaan.  Silloin kudontaohjeessa oikealle kallistuvat silmut kierretään eteen eli itsestä poispäin ja vasemmalle kallistuvat silmut kierretään taakse eli itseen päin.

So let´s we've: here the pattern is drafted to Maikki Aristo´s notation (which seams to be spreading to other weaving patterns too). Here the setting is straight, all the tablets are to same direction. When stich is leaning to right, it means turning forward aka away from the weaver. When stich is leaning to the left, is means turning backwards aka towards the weaver.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Aarreaitta: Tarton keskiaikaiset tekstiilit / what a treasure: Medieval textiles from Tartu, Estonia




TÄNÄÄN / TODAY: 

Riina Rammo "Tekstiilileiud Tartu keskaegsetest jäätmekastidest: tehnoloogia, kaubandus ja tarbimine" 




Date: 
16.12.2015 - 16:15 to 18:00
Thesis supervisors: Senior Research Fellow Heiki Valk, PhD Jüri Peets, PhD Erki Russow.
Opponents: Dr hab prof Jerzy Maik (Instytut Archeologii i Etnologii Polskiej Akademii Nauk, oddział w Łodzi); Dr. Katrin Kania (Otto-Friedrich-Universität Bamberg).
Summary

In the medieval society, the functions of textiles were manifold and might vary from practical to symbolic. Every medieval person needed textiles every day – in addition to clothing, in household and furnishing as well as packaging and sails in transport. One of the biggest medieval assemblages of archaeological textiles has been found in cesspits in Tartu. The doctoral theses are based on 3257 textile fragments. Cesspits were once used as lavatories and pits for waste. Textile scraps thrown into cesspit may originate from craft activities (e.g. tailoring) or these were used as equivalents to modern toilet paper or sanitary towels. The amount of both written and iconographic sources about medieval Tartu is limited, thus the textile fragments form the main source for studying textile trade and production as well as consumption habits and clothing culture of townspeople.

It seems that the inhabitants of medieval Tartu have preferred imported textiles to local products. The role of hanseatic trade in shaping the textile market in Tartu should not be underestimated. Among the numerous textile finds from the cesspits of Tartu, several types of imported cloth from West European production centres dominate, while fragments, which can be regarded local products, form a minority. Broadcloth, it means felted, teaselled and sheared woollen fabric, can be pointed out as typical to the medieval town culture. Remains of clothing items reveal that the inhabitants of Tartu were well informed about fashion spread in other North European towns. The most luxurious fabric was silk. Edgings and decorative top-stitching of silk was used in order to stress the status of the wearer. In medieval Tartu no large scale textile production developed. Nevertheless, the innovations related with professional urban craft (horizontal looms, carders, spinning wheel) in European towns obviously reached also Tartu. In rural areas of Livonia foreign urban textiles were rare and technological innovations of textile production were not introduced before Modern Era.

EDIT: Link to the PhD text at the end of this blog post!!
Tänään on hieno päivä! Tekstiiliarkelologi Riina Rammo väittelee tohtoriksi Tarton yliopistossa aiheenaan Tarton keskiaikaiset tekstiilit. Vieraillessani Tartossa viime keväänä Riina kysyi, haluaisinko nähdä hänen tutkimiaan fragmentteja. Ai halusinko?!
Tässä sitä sitten keskustellaan silkkinauhoista, pistoista ja napinlävistä. Se oli oikea onnen päivä, tekstiilinörtille.

This is a great day! Today estonian textile archeologist Riina Rammo has her Doctoral defense! She made her PhD about medieval textiles of Tarto. Last spring when I visited Tarto, she asked if I wanted to see what she has been researching. Did I?!
So here we are, talking about silk facings, stitches and buttonholes. It was a lucky day for a textile nerd.





Materiaalia oli todella paljon, pinoittain suuria pahviarkkeja täynnä kankaanpaloja. Riinan aineistossa on noin 3300 fragmenttia!
There is really a lot of material. Piles and piles of fabric pieces, almost 4000 of them, of which 3300 is included to Riina´s work.

Aineiston perustella Riina on päätellyt, että Tartossa suosittiin tuontikankaita ja keskieurooppalaista muotia: aineistossa näkyvät ylelliset villakankaat ja silkit eivät ole paikallista tuotantoa.
Riina has deduced that most of the remained textiles are imported and that Tarto inhabitants favored central european fashion. There are a lot of luxury materials as fine wools and also silk and they are not local products.


 - Kun katsoo Tartoa, on kuin katsoisi Lontoon keskiaikaisia löytöjä, Riina kuvaili. Ja toden totta: leikattuja koristereunoja, silkkiä, punaista punaista punaista...
- If you look at Tarto finds, it´s like looking at medieval finds from London, Riina said. Indeed; tagged edges, silk and red red red.


Tässä makupala: silkkiraitaa villakankaassa!
Delicious: silk stripes on wool!


Napinlävet on ommeltu paksulla silkkilangalla.
Buttonholes, sewn with silk yarn.


Poimutuksia. Missäs minä näitä näinkään... niin, Turussa!
Pleatings... where did I see them too.. oh yes, in Turku!


 Hupun reuna ja koriste, joka myös huolittelee käännöksen. On muutes yhdensorttista ketjupistoa tuo.
A hood edge and a decoration, which also finishes the hemming of the hood. Look, it is on sort of chain stich there.

Useiden kankaiden upea punainen loisto näkyy edelleen.
The red color is still very visible.

Tuota poimutusta en hennonut purkaa muovipakkauksesta.
This pleating I did not take out from the plastic container.


Hupun reuna, yksityiskohta
Hood edge, a detail.


Nyörinreiän langat voi edelleen laskea: kasvikuitu on kadonnut, mutta langan jättämät reiät näkyvät.
Eyelet, and the stitch holes are still visible. Seems to be sewn with vegetable fibre, the yarn is gone but holes it made are still there.


Raidallista silkkikangasta.
Striped silk fabric.


Ja sitten tämä! Mekko villapalttinaa, pääntie huoliteltu silkkinauhalla, joka on kiinnitetty silkkilangalla. Kuva nurjalta puolelta.
And then this! Woolen dress in plain weave, neckline finished with silk band, sewn on place with silk yarn. Reverse side.

Laitetaan lopuksi vielä vähän hienoa ruutukangasta.
And one more: fine woolen fabric, checkered.



Palttinoita ripsiraidoin / tabby with extended tabby stripes


Iskunyöriä sillkistä / finderloop braiding in silk

Tähtihetki! Star struck moment! (Riina is awesome)

Kuvat: fragmenttikuvat Mervi, pönötyskuvat Riinan kanssa otti Krista Vajanto.
Kuvat julkaistaan Riina Rammon luvalla.
Ethän kopioi!

Photos: fragments: Mervi Pasanen, posing with idol: Krista Vajanto.
Pictures published with permission of Riina
Please, don't copy!

Tekstiä päivitetty 17.12: väitös hyväksyttiin ja sen verkkoversio (ilman artikkeleita) on luettavissa täältä

Updated 17.12: Defense went well and was accepted. The PhD´s web version (without articles) can be read from here

ps. Krista Vajannon väitös rautakauden ja keskiajan värjäysmenetelmistä tulossa 16.1. 2016!!
ps. Krista Vajanto will have her defense about late iron age dyes 16.1. 2016!!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Kehruukurssi Tukholmassa / spinning course at Stockholm


Mestarin tekemiä. Lena Hammarlundin kehräämät näytteet. /Samples spun by a real master, Lena Hammarlund.
- Jos saamme Lena Hammarlundin pitämään kehruukurssia, tuletko, kysyi Maria Neijman eräänä päivänä.
- Kyllä, vastasin heti. Olin näet tutustunut Lenaan ja hänen työhönsä toissakeväänä Itävallan Halstattissa, tekstiiliarkeologian symposimissa eli Nesatissa. Lena tekee työtä yhteistyössä tekstiiliarkeologien kanssa ja ennallistaa näille tekstiilejä. Hän valitsee villat, kehrää ne ja kutoo. Ilman muuta olisin mukana!
Ninpä sitten lensin eräänä perjantaiaamuna Tukholmaan.

- Hey, if we get Lena Hammarlund to teach at spinning course, will you come, Maria Neijman asked a while ago.
- Absolutely, I answered immediately. You see, I met Lena the other spring at Hallstatt, Austria at textile archeaology symposium Nesat. I have seen her work: she recreates archeological textiles, starting from choosing the right kind of wool fibres to spinning and weaving. So yes, I would be there!
So, one Friday morning I took a flight to Stockholm.

Oh boy, what a sign was waiting for me at Bromma airport !

Koska kurssi alkoi illalla, vietimme Marian kanssa päivän Uppsalassa. Kävimme tuomiokirkon aarekammiossa katsomassa muun muassa tätä Margaretan kultaista pukua.

Since the course started in the evening, we had time to spend at Uppsala. Maria took me to Uppsala cathedrals treasure chamber where they keep for example this Margaretas golden dress.



Uppsalan museossa vierailimme toiveena nähdä Uppsalan neulakinnasukka, mutta eipä ollut vitriinissä alkuperäistä löytöä, vain tämä replica. Kun se sukka on kuulemma aloitettu kantapäästä (!!), niin olisi ollut kiva nähdä se omin silmin.
At Uppsala museum we hoped to see nalbinded Uppsala sock, the original, but no, there is only a replica on display. I wanted to see it because it is said that it´s started from the heel (!!) and therefore very interesting piece.


Ja sitten itse asiaan: kurssilla ei niinkään opetettu kehräämään, vaan lajittelemaan villaa ja miettimään, millainen villa sopii mihinkin tarkoitukseen. Käsittelimme nimenomaan alkuperäisrotujen villoja, emme mitään superjalostettuja laatuja. Ruotsalaisilla näitä rotuja on useita, Minä vein mennessäni Hollolan Manskivessä kasvanutta ahvenanmaan lampaan villaa ja kolmea erilaista jaalanlampaan villaa.

The course was not about spinning itself, but more about what you do before the spinning: jhow to choose a right kind of wool to certain textile, and how to sort one fleece. We handled swedish races which are considered to their primitive ones, and I took fleeces of åland sheep and three different jaala sheep.

Tästä lähdettiin: pöydälle levitettiin aina yhden lampaan villa kerrallaan.
This is how we worked: we had one fleece at the time on the table.




Mitä siis teimme? Tutkimme kokonaisen taljan ja lajittelimme sen osiin. Tässä esimerkiksi työn alla gutefår eli se toinen gotlantilainen alkuperäisrotu. Karitsan villa oli pahoin huopunut, mutta silti siitä oli vielä erotettavissa erilaisia osia.

So what we did? We looked through a whole fleece and sorted it. Here for example is quite a lot felted gutefår fleece, but despite of felting, we still were able to separate different fibres from it.

Otetaan villatapuli ja venytetään.... ja näin yhdestä tapulista saadaankin kahta erilaista kuitua.
You take a staple and stretch... and there you got two different kind of fibres from one staple.


..korjaan, kolmea: siellä välissä on ns. kuollutta villaa eli suoria, karkeita osia. Niitä emme halua hienoon lankaan, joten ne erotellaan joukosta.
... actually there is a third kind of fibre, the kempe. This stiff, coarse wool we don´t want in to our fine yarn, so they need to be separated.


Yksi viikonlopun pehmeimmistä villoista oli fin ull - eli ruotsalaisten vastine suomenlampaalle. Sen villa on pehmeää, kiiltävää ja kiharaa, aivan erilaista kuin esimerkiksi gute.
Tämän villan me lajittelimme ja käsittelimme langaksi kolmella eri tavalla eli suoraan kehräämällä, sitten karstaten ja kammaten. Ja tässä kohtaa tapahtui minun valaistumiseni. Fanfaarit kaikuivat sielussani, kun Lena antoi kehrättäväkseni pienen kampaamansa lepereen.
Halleluja! Oivallus! Mitä paremmin valmisteltu hahtuva, sitä mahtavampaa kehrääminen on! Oi kuulkaa kaikki! Lenan kampaama lepere muuttui kuin taikaistusta langaksi verrattuna siihen siniseen karstavillaan, jota olen menneet viikot nyhrännyt. Kannatti lentää Tukholmaan! 


One of the weekend finest wools was swedish fin ull - soft, curly and shiny. Very different from gute.
This fleece we sorted and then spun. We tested how it spins with out anu treatment, then we carded and combed it. And here it happened: like a holy light of spinning hit me. Hear those heavenly trumpets, when Lena gave me some wool which she had prepared.
Oh hallelluja! I get it! The more well prepared - the easier the spinning is! Now hear this!
Lena´s comben fluffy thing turned into a fine yarn on my spindle like it was magic - and easily, compared to that carded blue wool I have been struggling last weeks. Flying to Stockholm was worth it!

Mikä ihana villapilvi! Just look at that wool cloud!

Mutta hei, siinähän on erilaatuisia kuituja... but hey, look, there are different kind of fibers---

Ja kas, myös kuollutta kuitua! And look, kempe too!


Tämä ihanuus on kuulkaa jaalanlammasta: megapehmeä hieno pohjavilla, josta olen erottanut pitkät ja karkeat kuidut erikseen.
This here is jaalasheep: megasoft bottom wool and looong top wool separated.

Tässä kammataan jaalanlampaan villaa.
Lena and jaala wool in action.


Kovasti töitä, mutta todella kivaa / All work, and lot of fun!


Tässä on katsottavaa: näin paljon erilaisia lankoja saa yhdestä ainoasta lampaasta kun osaa lajitella ja kehrätä.
Look at this: all these yarns are from one sheep only. This is what you get if you know how to sort and spin.

Pakko oli ottaa fanikuva / Lena and me... fan girl moment!

Ja sitten kotona Riku teki minulle ihan ikiomat isot villakammat / at home: Riku made me these big wool combs!