keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Ja sitten vielä huppu mallia Herjolfsnes / and a hood with Herjolfsnes pattern


Kun kudoin Riku tilaamaa kangasta, niin loimesta riitti vielä tällaiseksi hupuksi. Kude ja loimi ovat molemmat luonnonruskeita, ja sitten on vähän kasvivärjättyä raitaa lisäksi. Raidat kudoin, koska olin tuohon aikaan juuri hehkuttanut Tarton keskiaikaisia tekstiililöytöjä, ja siellähän sitä raitaa oli valtavat määrät.

While I was weaving fabric for Riku, there was some extra warp, so I wove this striped fabric too. I made it as a hood fabric. Both warp and weft are natural brown and then I have some natural dyed yarns on stripes.
I was exited about stripes after seeing the Tartu medieval textile finds so I had to make one.


Käytin hupussa tuttua Herjolfsnes-kaavaa. Rikulla on entuudestaan pieni huppu tällä kaavalla ja hön pitää siitä kovin.

The hood pattern is good old Herjolfsnes. Riku has already his small green hood with this pattern and he really likes it.


Tässä huppu takaa: raidat asettuvat aika hauskasti tuolta selkäpuolella.
This is how it looks from the back - the stipes set quite exiting way.


Raidat täsmäävät, värit eivät.
Stripes match, the colours don´t.


Etuosassa kiilan raidat tekevät niinikään kuvion.
The front gore´s stripes make a pattern too.

Ja lopuksi poseeraukset uuden Bockstenin miehen mekon kanssa.
And this is how it looks worn with hsi new Bocksen inspided tunic.


tiistai 7. kesäkuuta 2016

Bockstenin miehen innoittamana / inspired by Bocksten man


Riku harvoin haluaa mitään uusia vaatteita, mutta viime vuoden lopulla hän kysyi, voisinko tehdä hänellekin käsinkudotun vaatteen. Itsellä on jo se krappimekko ja sitten meillä on pari huppua.
Jos Riku pyytää niin tottakai!
Vaate valmistui eilen. Ja siitä tulikin aika kiva. Tein 1300-luvun puusepälle sopivan työvaatteen aika tunnetun löydön eli Bockstenin suolöydön innoittamana.

Riku seldom wants any new clothes, but at the end of the last year he asked if I coudl weave something for him too. I have my hand woven madder dress and we have some handwoven hoods too. So if  Riku asks, he surely gets it!
Tunic was finished yesterday. It turned out quite nice. I made a tunic, suitable for working for 14th century carpenter. It is inspired by Bocksten man, the rather famous bog find.

Tässä siis internetistä imuroitu kuva alkuperäisestä vaatteesta.
This the original dress. 

Minulla oli mielessä myös tämä ihana punainen vaate, jonka kankaan Maria Neijman kutoi Tukholman Historiska Museetin Visbyn taistelua esittelevään näyttelyyn (Massakern vid muren, Battle of Wisby 1361)

I also had in mind this lovely red dress, which is woven by Maria Neijman for Stockholm Historiska Museet´s exhibition about Battle of Wisby in 1361.


Viime syksynä kehräsin myös paljon ja sitä tein muun muassa Turun Linnan ritaripäivillä, jossa olimme Iloisen Joutsenen kanssa. Olimme linnan työläisinä ja kehrääminen oli oikein hyvää työtä.

Last year I also spun a lot, for example in Turku Castle event where we Merry Swans were. We presented as working people of the castle.

Työväki ryhmäkuvassa / castle workers in group photo


Kampasin ja kehräsin paitsi linnalla, myös kotona pitkän sairauslomani aikana
I did a lot of spinning in the castle and at home during my long sick leave..

Värttinällä oli monenlaista ja monen rotuista villaa.
I had several different wool types.

Tästä tuli sitten mieleen, että hei se Rikun kangas...mitäs jos tekisi ihan perusteellisesti.
This made me thinking about Riku´s fabric order. Maybe I should make him a proper hand made fabric.


Loimilanka on yksisäikeinen tummanruskea Fårö-lanka
The warp is natural brown Fårö yarn from Sweden.


Kuteeksi kaivoin kaikki mahdolliset itse kehrätyt langat, joita kehruuharjoituksissa oli kertynyt ja kehräsin lisää.
For the wefr I collected all the samples I had made during my spin practices. I also spun a lot more.

Kudoin kahdella sukkulalla: toisella oli hyvää, tasaista villaa ja toisella vähän möykkyisempää. Osa hyvästä villasta oli aiemmista projekteista jäänyttä Pirtin kehräämön yksisäikeistä (tex 180 x 1). Lopussa oli mahtavaa huomata, että minun kehräämäni ei juurikaan eronnut siitä.

I used two shuttles during the weaving. On the other one I had even, good yarn and on the other the bumby effect yarn from early spinning. Part of the good thinner yarn was left over from earlier projects, the Pirtti spin mill´s one ply (tex 180 x 1). At he end it was nice to notice tha my spinning was very much like it.

Kun kangas oli valmis, piti odottaa kevättä. Riku halusi että värjään kankaan puusepälle sopivan väriseksi.
When fabric was finished, it was time to wait for the spring. He wanted me to dye the fabric to colour suitable for a carpenter.


Talvi oli omenapuille kova, pari isoa oksaa katkesi. Siispä käytin niiden kuorta kankaan värjäämiseen.
This winter was bad for apple trees and two big branches broke, so I used the apple tree bark for dyeing the fabric.


Kankaan pinnasta tuli varsin elävä: siinä vaihtuvat niin värit kuin kudelangan paksuuskin.
The fabric became quite vidid: you can see the different colour wool and as well the different thickness of the weft yarn.






Parhaat kehruuni säästin etuosaan
The best spin is on the front piece.


Siinä se nyt on: käsin kehrätty, käsin kudottu, kasvivärjätty ja käsin ommeltu työvaate. Jaa väri...? Jotain keltaisen ja vihreän väliltä!
And there it is:hand spun, hand woven, natural dyed and hand sewn dress for work. The colour..? Something between greenish and yellow!

Edit:
Tältä se näyttää Rikun päällä ja kas, mikäs huppu kuvaan on ilmestynyt...
This is how it looks when he wears it. Oh, he seems to have a new hood too...

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tulossa! Spiraaleja ja kulkusia / Coming! Spirals and bells!

Pala alkuperäistä Siksälän viittaa. Hämmästyttävän hyvin säilyneenä. 

Vuosi sitten Viron luentomatkalla tuli sellainen idea...
Istuin yleisön joukossa kuuntelemassa Riina Rammon ja Ave Matsinin esityksiä Kukrusen ja Siksälän tekstiililöydöistä. Tuli mieleen, että tämä pitää saada Suomeen.
Juttelin aiheesta matkakumppaneille eli Jaana Riikoselle, Leena Tomanterälle ja Krista Vajannolle. Ajatus sai kannatusta.
Jatkoimme kesällä Jaanan ja Hannele Köngäksen kanssa aiheesta puhumista ja niinpä sitten viime syksynä meitä istui viisi naista pöydän ääressä: Jaana Riikonen, Hannele Köngäs, Helena Honka-Hallilla ja Elina Laitinen ja minä.
Tulokset näette muutaman kuukauden kuluttua: 29.-30. lokakuuta järjestämme Liedon Vanhalinnassa suuren tekstiiliaiheisen seminaarin Spiraaleja ja kulkusia Itämeren rannoilta.

Yhteistyökumppaneina ovat myös Raseko eli koulutuskuntayhtymä, johon Mynämäen koulu kuuluu, sekä esimerkiksi Turun Yliopisto. Jaana, Helena, Hannele ja Elina ovat tehneet jo nyt valtavan työn - he ovat yhteyksillään saaneet kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen.

Ilmoittautumiset ottaa vastaan Raseko ja tässä alustava ohjelma:

Lauantai 29.10

Riina Rammo, Tarton yliopisto: Kukrusen muinaispukurekonstruktio (englanniksi)
Ave Matsin, Tarton yliopiston Viljandin kulttuuriakatemia: Siksälän  muinaispukurekonstruktio (englanniksi)
Jaana Ratas, Tallinna: Spiraalikoristeiden valmistusmenetelmät
Irita Zeiere, Latvian historiallinen museo, Riika: Kuurinmaalainen 1200-1300-luvun naisenpuku (englanniksi)
Krista Vajanto, Helsingin yliopisto: Väreistä ja värjäämisestä rautakaudella
Heini Kirjavainen, Turun yliopisto: Turun keskiaikaisista tekstiileistä
Maikki Karisto ja Mervi Pasanen: Erään lautanauhan problematiikkaa
Jaana Riikonen: Minkälainen olisi voinut olla miehen asu myöhäisrautakaudella?
Helena Honka-Hallila: Ja kuinka se valmistettiin?
Iida Räty: Kuvista kulkusnapeiksi

Sunnuntai 30.10. Työpajat.
Jaana Ratas: Spiraalikoristeiden valmistustekniikat
Hannele Köngäs: Kokeiluja 2/2-toimikkaan ja putkihulpion kutomisesta eri tavoilla
Mervi Pasanen: Neulakinnastekniikka
Maikki Karisto: Lautanauhan kutominen
Silja Penna-Haverinen ja Toive Lehtinen: Villan kampaus ja kehruu
Krista Vajanto: Fermentoimalla värjääminen
Elina Laitinen: Nahkajalkineet
Mynämäen opiskelijat: Kolmivartinen ½-toimikas (Rippenköper) pystypuilla
Helena Honka-Hallila: Miehen puvun valmistaminen
Jaana Riikonen: Kaarinan muinaispuku

In English:
Last year during our trip to Estonia I got on idea. I sat there in the audience listening to interesting presentations and felt that "we need to get this to Finland too". I talked about it to Jaana Riikonen, Leena Tomanterä and Krista Vajanto and they agreed.
We talked more at home and few months later Jaana Riikonen, Hannele Köngäs and I had a meeting. At the end there was five of us: Helena Honka-Hallila and Elina Laitinen joined the team.
The results can be seen, heard and experienced at 29.-30th October, when our seminar Spirals and Bells from Coast of Baltic Sea takes place at Vanhalinna, Lieto.

We have: Riina Rammo, Ave Matsin and Jaana ratas from Estonia presenting Kukruse and Siksälä finds. We have Irita Zeitere presenting Latvian dress from Kuurinmaa. Krista Vajanto will tell about iron age dyed, Heini Kirjavainen about medieval textiles from Turku. Maikki Karisto tells about solving one tablet woven bands pattern
Jaana Riikonen speaks about how an iron age male costume could have looked like and Helena Honka-Hallila tells how such a dress was made. Iida Räty tells how she turned pictures to bell buttons.
We also have some evening program, small market and a iron age and medieval type feast!
Then at Sunday we continue in workshops, where we teach nalbinding, fermentation dyeing, tablet weaving, spinning, sewing a iron age male clothing, shoe making, weaving 3-shaft twill on vertical loom, weaving tubular selvage to twill, making estonian spiral decorations and making the Kaarina iron age dress.
Fabulous!
I want already to thank Jaana, Helena, Hannele and Elina, who has done so much!
Thanks to them, we have Raseko and Turku University and Vanhalinna as partners.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Krista Vajanto: Dyes and Dyeing Methods in Late Iron Age Finland

 Väritestejä Kaarinan muinaispuvun viitan uudeksi tulkinnaksi. / Dye tests for Kaarina costumes new shawl colours

Miltä kuulostaisi ajatus lähes mustasta muinaispuvusta?

Helsingin yliopistossa tarkastettu Krista Vajannon väitöskirja Suomen rautakauden väriaineista ja värjäysmenetelmistä paljastaa, että musta - eli lähes musta - olisi ollut arvostettu ja haluttu väri myös tuolloin. Ja että sen värjääminen oli mahdollista, siihen tarvittiin toki taitava värjäri, joka tiesi mitä teki aikaa sekä päällekkäisvärjäyksiä.
No miten olisi violetti viitta? Mikäs siinä, sekin olisi ollut mahdollinen!
Tällä kertaa annan Kristan itse kertoa väitöstutkimuksestaa. Lopussa paljastus siitä, mitä puuhaamme Kristan kanssa!

How would you feel about black dress in Finnish iron age?
According to Krista Vajanto (read her PhD from here) black, ar almost black, would have been wanted colour already during Finnish iron age. She also tells that dyeing it was possible. Yes, a talented dyed was needed, and some and overdyes.
So how about a purple shawl? Yes, that was also possible.
This time I let Krista Vajanto to tell about her research with her own works. Ps. Big news, revealing what Krista and I are up to!


* * *

Miksi värit eli miten olet päätynyt tutkimaan tätä aihetta?
Väriaineilla on ollut tärkeä rooli kauppatavarana, erivärisillä kankailla on voitu osittaa yhteiskunnallista asemaa tai erottaa arki juhlasta – sekä osoittaa kulttuuritraditioita. Jo aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa oli aavisteltu, että Suomen rautakauden lopun värjäystraditio saattaisi poiketa siitä, mitä samaan aikaan tehtiin Euroopan keskiaikaa elävillä alueilla. Tämä oli tieteellisen tutkimuksen kannalta herkullinen alkuasetelma.

Lisäinnostusta asiaan antoi se, että viime vuosina materiaalitutkimuksessa on tullut uusia tutkimusmenetelmiä: nyt on mahdollista tutkia arkeologisia tekstiililöytöjä siten, että näytemäärä on erittäin pieni, mutta näytteistä saadaan irti suuri määrä tietoa.

What made you interrested in colours and dyes?
Dyes had a very importand role as a traded goods, different colour on clothes have shown the social status and they also separated everyday life from sunday or celebrations. They also have shown cultural traditions.
Also the previous reseach indicated that during the Finnish iron age the tradition may vary from what was done in Europe in middle ages. This was a delicious starting point to scientific research.
I got more inspiration from new and developed reseach methods: now it is possisble to reseach archeological textile finds by using very small samples but at the same time getting a lot of information from them.

* * *

Mikä yllätti tutkimuksen aikana - oliko jokin löytö uusi?
Yllättävää oli entisajan värjärien taitavuus ja kyky hyödyntää paikallisen luonnon resursseja. Esimerkiksi miten ihmeessä joku on keksinyt käyttää liekoja tai kortteita kasvipuretteina? Tai miten alun perin on oivallettu, että harmaa jäkälä kätkee sisäänsä purppuran violettia väriä?

What surprised you during the research - was there any new finds?
I was surpirsed by the skills of ancient dyers and their ability to use the resources of the surrounding nature. For example: how on earth did someone found out that they can use clubmoss or horsetail (Equisetum) as mordants. Or how they realized that a grey lichen contains purple color?

* * *

Miten sinun tutkimuksesi perusteella rautakauden Suomessa värjättiin?
Siihen aikaan oltiin niin taitavia, että osattiin värjätä peräti kolmella eri värjäystekniikalla! Mikään näistä tekniikoista ei vaatinut keittelyä, rauta tai kuparipataa, vaan pikemminkin suurehkon puusaavin. Se, mitä vaadittiin, oli aika, ammattitaito ja eri työvaiheiden organisointi toisiinsa hyvin limittyviksi.

1) Sininen ja violetti värjättiin virtsakyypissä. Jäkälät kasvoivat kotimaan kallioissa ja niillä värjääminen oli helppoa, sillä lämpötilan tarkkailua ei sen kummemmin tarvittu. Sininen saatiin morsingosta, joka oli kauppatavaraa ulkomailta.

2) Tanniinit fermentoitiin koivuntuhkalipeän kanssa ja käyneeseen liemeen lisättiin lanka imemään punaruskeaa väriä. Sivutuotteena langan vetolujuus kasvoi, mistä oli hyötyä kudottaessa loimipainoisilla pystykangaspuilla.

3) Puhdas punainen värjättiin paikallisten mataroiden juurilla. Puretukseen käytettiin kasvipuretetta, joka valmistettiin fermentoimalla liekoja, kortteita, sananjalkaa ja vesiheinää. Väriliemi kuumennettiin kuumilla kivillä puusaavissa.

Arkeologinen värjäyskoe. Koivunlehtiä ja kuumia kiviä puuastiassa. Toimii! Siellä se lanka muuttuu keltaiseksi.
Archaeological dye test. Birch leaves and hot stones from fire pit. And it works! You can see yellow yarn there too.

According to your research, how did they dye during Finnish iron age?
By that time they were so skilled, that they knew how to use three different dye methods! None of them needed iron or copper pot, or boiling, More likely they needed a big wooden vessel. And also what was needed was skills, time and organizing different phases of process to another.

1) Blue and purple were dyed in urine vat. Lichens were growing in rocks nearby and dyeing was easy, since no temperature control was needed. Blue colour came from woad, which was imported.

2) The tannins were fermented with lime made or birch ash, and the yarn was added to it, in order to turn brownish red. As a side effect the yarn became stronger which was really useful thing during the time of vertical looms.

3) Pure reds was dyed by using local bedstraw roots. As mordant they used plants like clubmoss, fern, chickweed and forest horsetail. The dye was heated by using hot stones in wooden vessel.



Mitkä olivat löytöjen perusteella tärkeät värit?
Musta, punaruskea, punainen ja violetti. Musta saatiin värjäämällä sinisen päälle. Keltaiset ja vihreät kuuluisivat siten enemmän keskiajan ilmiöihin. Uusia kulttuurivaikutteita olivat keittovärjäys, alunaa, reseda ja muut tuontivärit.

What do you get if you mix blue woad and reddish madder? Brown? No. Black.
Jos yhdistää morsingon ja mataran, mitä väriä saa? Ruskeaa? Eipäs tulekaan, vaan mustaa.

Which colors were important at Late iron age Finland?
Black, brownish red, red and purple. Black was dyed by over dyeing blue. Yellows and greens seem to be more medieval. By that time new methods and dye plants appear, like alum mordant and reseda luteola and other imported dye materials.

* * *
Jos tekisit itsellesi puvun nyt, minkä värinen se olisi?
Puvussa olisi mustaa ja punaista. Näistä kahdesta punainen voisi olla joko tummanpunaista (matara) tai punaruskeaa (fermentoidut tanniinit) tai violettia (jäkäläpurppura). Musta olisi lempeä, sillä se olisi värjätty yhdistämällä useita eri värejä. Sen värjäykseen olisi voitu käyttää vaikkapa morsinkoa kahdella eri tekniikalla sekä metsäkortetta.
Tuntisin oloni varsin kodikkaaksi, sillä ihan samalla värilinjalla mentäisiin kuin mun normi-arjessakin
Sinistä. Sinisellä.
Blue over blue.

If you would make a Finnish iron age dress for yourself, what color would it be?
It would have black and red. The red could be either dark red (Madder) or reddish brown (fermented tannins) or even purple (lichen). Black would be mellow, because it would be created by over dyeing several colors. I would use for example woad with two different technique and over dye it with forest horsetail.
I would feel rather cosy, those are my chosen colors even on modern everyday life.


Miten kasvivärjäyksestä kiinnostuneet voivat käyttää tuloksiasi?
Noooh… jos hieman malttavat odotella, niin loppuvuodesta ilmestyy värjäyskirja rautakauden väreistä ja värjäystekniikoista.
Mutta jos on kova kiire päästä fermentoimaan jo ensi kesänä, lyhyet värjäysohjeet löytyvät myös väitöskirjastani.

How could the people who are interested in natural dyeing use your research results?
Well... If they can wait a bit, at the end of the year there will be a book about dyes and dye methods in Late iron age.
If they are busy with fermenting, short recipes are included to my PhD too.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lähikuvassa: Ruotsin ennallistuksia / close ups of inlaid woolen coverlets from Sweden

Maria Neijman ja upea Dalhemin peite
Maria Neijman and magnificent Dalhem coverlet


Kävin talvilomalla Ruotsissa kahvilla. Meillä oli aamu-fika Maria Neijmanin kanssa ja sen jälkeen kävimme Rikun kanssa katsomassa oikein tosi läheltä näitä upeita intarsiatöitä, jotka ruotsalaiset ovat ennallistaneet. Voitte lukea koko tarinan Marian ja Amica Sundtrömin mahtavasta blogista .
Ei liene tarpeen kertoa, miten kateellisia me suomalaiset nyt olemme.
Skepptunan ja Dalhemin peitteet (näillä on nimenomaan peitetty jotain, eivät ole roikkuneet seinällä) esiteltiin yleisölle Historiska museetissa pääsiäisen ala. Alkuperäiset ja ennallistukset ovat kesään asti nähtävillä yhtä aikaa, menkää ihmeessä katsomaan!
Tai sitten voit nähdä ne kesällä Gotlannissa, ne ovat Battle of Wisbyn ajan esillä.

During my winter holiday I visited Stockholm Sweden. I really needed to get a cup pf coffee in good company so I had a morning fika (= swedish expression coffee break) for with Maria Neijman.
After coffee we went to see the coverlet recreations they made with group of volunteers. You can read the whole story from excellent blog of Maria Neijman and Amica Sundström.
I´m not telling you how envious we finnish people now are. (Finland was part of Sweden that time when originalc were made so actually we can take part of the credit here).
Skepptuna and Dalhem coverlets were presented to the public at Historiska Museet and they can be seen with originals. If you come to Battle of Wisby to Gotland this summer, you will see them there too.

Skepptunan peite
Skepptuna coverlet


Miten ihastuttavia yksityiskohtia / Just love these details!



Kullattua nahkaa, leikattu muutaman millin levyisiksi suikaleiksi ja sitten pistelty kiinni kankaaseen. Ällistyttävää taidokkuutta!
Gilded leather, cut in just few mm wide slices and then stitched to the fabric. Amazing skills!


Hilpeitä elukoita!
Hilarious creatures!




Tämän haluan näyttää ihan erityisesti: tämän peitteen materiaali oli kuulemma erityisen hankala ommella. No, jos on mestarillisen taitava neulankäyttäjä...Therese Pettersonin käsistä.

I want to point this one out: this coverlet had really tricky material, very easily fraying. But if you are am master level seamstress, no problem! This magical needle work is done by Therese Petterson.


Katsokaa miten siisti myös nurjalta puolelta!
Look at that! So neat and tidy also from the back side!
 

 Yksityiskohtia / Details



keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kaksi kuukautta sitä ja tätä / last two monts of this and that

Tämä on yksi talven kohokohdista: Rosalan talvitapahtuma ja perhepotretti.
This is one of the winters high lights: Rosala viking centre and winter event. And the family portrait.

Kaksi kuukautta on vilahtanut silmissä. En ole laiskotellut, vaan puuhannut valtavasti kaikkea mukavaa. Tässä kuva-albumi muutamista huippujutuista:
Two months has passed so fast! But I ahve nto been lazy, instead I have been doing this and that, all kinds of fun things. Here is a photo album of it:


Helmikuussa oli Iloisen Joutsenen talviulkoilupäivä eli Hiidenhirven hiihto Pukkisaaressa. Kamala keli, mutta hirmu hauska päivä. Taisimme olla melkoinen näky Helsingin Munkkiniemessä! Elina teki samalla hauskan huntutestin, lue se täältä!

At February we had a Merry Swans day out, the ancient ski event at Helsinki. The weather was horrible, but we had a fun day. I thinkg we were quite a scene in ther middle of Helsinki.
Elina made a veil test - read all about it!




Tänä talvena olen opettanut paikallisessa kansalaisopistossa eli Wellamo-opistossa ja yksi kursseista oli nimeltään Keskiajan vaateparsi. Tässä kurssilaisia uusissa (melkein valmiissa) mekoissaan! Jokainen teki kurssin nimen mukaisesti koko vaateparren sukista huntuun ja kaikki käsin.
Ja tein siinä sivussa itsellekin punaisen Herjolfsnes 39-mekon.

This winter I have been teaching in local evening school, and one of the courses was medieval dress making. Here you can see my students wearing their (almost finished) new dresses! During the course I made one for my self too, a red Herjolfsnes 39


Suomen rautakausi on nyt ollut hyvin, hyvin ajankohtainen - kerron myöhemmin miksi. Sen innoittamana olen puuhannut muun muassa miehen tupsuvyön ja Rosalan hienoissa puitteissa kuvannut vähän päähineitä.
Huomaatteko, ihan tajuttoman upea hopeinen sykerö! Sen teki äärettömän lahjakas Hanna, johon olen tutustunut keskiaikamarkkinoilla. Hän sai minulta vastalahjaksi komean lautanauhavyön.

Finnish iron age has now been in my mind a lot, I will tell later why. Inspired by it I have been doing all kinds of thing, like a tassel belt for my husband. I also tested different head wear.
Look at my silver basket! It´s made by extremely talented Hanna, whom I met at medieval markets. I made her a fancy tablet woven belt as a return gift.

Vyöhön on kudottu tuppilonauha.
The belt is tablet woven tubular band.

Yksityiskohta tupsuvyön pronsseista.
Detail of the tassel belts bronze spirals.

Ai niin tämäkin vielä.
Minähän en osaa kirjoa. Siispä kirjoin seinävaatteen.
And this too: I am not an embroiderer. So I decided to make an embroidered wall hanging.

Tällä kertaa ei muuta! Mutta olkaapas kuulolla! Uutisia tulossa!
This time thats all folks, but stay tuned! News coming!