Jotain oppimisesta. About learning.

lokakuuta 01, 2012


Mynämäellä tulee nyt mekkoja.
New dresses just keep coming.

Kesällä jo tuntui, että syksystä tulee rankka. Olen oppilaana kahdella kurssilla, yhdellä opettajana: Susannan ja Kristan kurssilla opettelen pystypuukudontaa Espoossa, Turussa (ja kotona) Maikin ohjauksessa lautanauhan kudontaa ja Mynämäellä käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa opetan itse keskiaikaisten pukujen valmistamista.
Nyt syksy on vierähtänyt käyntiin ja kyllä tämä taitaakin sujua ihan hyvin.

Pystypuukurssille menin, koska halusin oppia kutomaan toimikasta isoissa puissa. Minulla on pienet puut kotona ja odotan kovasti, että saan isot puut. Kurssilla on kahdet puut ja niihin niisittiin toisiin jatkuvalla niidellä ja toisiin irtoniisillä.
Aloitusviikonloppu oli opettavainen. Olen tehnyt yhden kirjallisen dokumentin siitä, miten virheiden tekeminen opettaa ymmärtämään työn rakenteen ja ajatteluni sai vahvistusta. Teimme yhdeksänmetrisen loimen kanssa kaikki ne virheet, joita en ollut vielä kokeillut kotona pienillä puilla. Mutta nyt tiedän taas lisää.
Emme ehtineet aloitusviikonloppuna saaneet kudontaa alkuun, en ehtinyt opetella irtoniisien käyttöä enkä oppinut, minkä mittaiset niidet kannattaa niisiä täysikokoisiin puihin. Olin itse Mynämäellä, kun Susanna kävi seuraavana viikonloppuna muutamien kurssilaisten kanssa niisimässä kahdet puut loppuun. Uudelleen tekeminen oli takuulla ärsyttävää ja turhauttavaa, mutta hoen omaa mantraani, jonka mukaan virheistä oppii.
Itseäni harmittaa se, että yritimme tehdä työn loppuun kiirellä. Osaan tehdä sitä jatkuvaa niisimistä, mutta en tiedä, minkä mittaiset niisistä olisi pitänyt tehdä isoihin puihin. Omissa puissani opin mitan vain tekemällä väärin ja korjaamalla. Ja opin minä vielä joskus nämä isotkin puut.
Nyt kummatkin puut ovat kudottavassa kunnossa ja jokainen käy vuorollaan kutomassa oman osuutensa tulevasta essukankaasta. Oma vuoroni on kuukauden kuluttua.


Niisiminen on tarkkaa puuhaa.
Making heddles needs concentrating.


Voi surku, nyt tuli purku. Liian pitkät.
Darn, too long heddles.

I knew this autumn would be busy. I am taking classes in warp weight weaving and tablet weaving and I am myself teaching medieval dress tailoring. All these happen far from my home so it means travelling too. But it seems that I can manage this all and all this busy doing is going rather well, despite some difficulties.

I took the warp weight weaving course because I wanted to learn how to weave with large loom. I have a small, table size loom at home and I can´t wait to get the big loom.
We are using two looms at course and idea was to learn how to make continuous heddles and separate heddles. First weekend was really educational. I have earlier made a documentation about how making mistakes actually is a learning process. I got more verification to my thoughts. We made all the mistakes I have not yet experienced with my table size loom.
We were supposed to get both looms ready during the first weekend but did not manage to do so. I didn´t get the change to learn the other way of making heddles and I have no idea what would have been proper length of the heddles we made. Susanna had an extra weekend with some of the students and they corrected the heddles. I was teaching that weekend and could not take part. And I know that others must have felt annoyed and frustrated because they had to make it again. I just have to repeat to myself what I have said before: mistakes teach things.
I am not happy about making things in hurry. And I know that I had the chance to learn from those who can, and I missed it because time run out. But hey... there will be another time and place for that.
Now I have to wait a month to get my turn to go and weave my piece. It will become an iron age apron.
* * *
Ja sitten se oma kurssi... vielä pari päivää ennen kurssin alkua kysyin itseltäni, että mitä ihmettä päässäsi liikkui keväällä, kun lupauduit opettajaksi. En ole alan ammattilainen, en ompelijana enkä opettajana. Mutta joku syyhän siihen oli, että minut oli kutsuttu koululle... on siinäkin lohtu.
Päätin että opetan sen minkä itse osaan. Tein pienen monisteen. Latasin tikulle 300 valokuvaa omasta harrastuksesta. Keräsin mukaan omat vaatteet, asusteet, kirjat ja kangasnäytteet.
Höpötin. Näytin. Höpötin lisää. Oppilaat piirsivät, leikkasivat, sovitimme ja ensimmäiset ompelevat jo täyttä päätä.
Aloituspäivän ekskursiosta tuli eeppinen: kävimme kurssilaisten kanssa ostamassa käsinompeluun sopivia lankoja ja katselimme kankaita ja ostimme metrikaupalla villaa ja kierros päättyi siihen, että kävimme hakemassa Susannan varastoista krappia ja puretetta ja lauantaina jo värjäsimme kurssilaiselle kangasta oppilaitoksen upeassa värikeittiössä.

And then my own course: yet couple of days before it started, I was asking myself what on earth was I thinking when I promised to do this. I am not a professional teacher or seamstress, so there must be a reason why they asked me. That was my comfort.
I decided to teach what I know and can. Made a paper. Loaded 300 pictures to a memory stick. Packed all my clothes, accessories and books and notes.
I talked. Showed. Talked more. They drew, cut, we fitted and first seams are sewn.
We also made a trip to fabric stores and ended up dyeing fabric. We got some madder and mordants from Susanna and used the schools incredible awesome dye kitchen.

Ahvenanmaalta kurssille tulleen Minnan kangas värjättiin krapilla ja istutettiin olkainmekoksi.
Minna came to course from Åland. Her fabric was dyed with madder and then fittet to a viking apron dress.


Kaikki meni hyvin, joo. Kurssilaiset leikkasivat mekkoa kaavalla, jossa on aika paljon korjattavaa. Se on ruotsalainen Handelsgilletin kaava ja olen tehnyt sillä niin monta mekkoa, että tiedän, missä kohtaa pitää muuttaa. Herjolfsnesin mekon voi tehdä myös ilman kaavaa, mutta suurimmalle osalle aloittelevia ompelijoita se on melko vaikeaa. Kaavalla pääsee alkuun ja saa summittaisen muodon, josta sitten voi muokata jokaiselle sopivan vaatteen. Eli ei se kaava poista istuttamisen osuutta.

All went well. My students used a pattern sheet which I have bought from Handelsgillet. I have made several dresses using that so I know where it goes wrong...Herjolfsnes dress can be done without the pattern too, but for the beginner the "close enough" pattern is easier. The dress needs fitting, of course.

 
Kaava perustuu Herjolfsnes 38-mekkoon. Sen avulla tehtiin ensin "sinne päin" kappaleet.
Ne istutettiin sitten jokaisen kurssilaisen omien mittojen mukaiseksi.
The pattern is based on Herjolfsnes dress. First a "close enough" cut was made and then dress was fitted individually.


 
Aika paljon lähti tästäkin mekosta. Quite a lot to cut off.
 

Kaavan hiha on sellainen, että jos sen mukaan tekee, hiha tulee todella pitkälle eteen, vaikka sen kuuluisi mennä syvälle selkäpuolella. Osalle itse hiha sopii pienin muutoksin, mutta osalle ei. Niinpä sitten kurssilla käytiin läpi myös hihan tekeminen suorasta kangaskappaleesta. Kurssilaisista Marjo on kouluttautunut ensin tekstiiliartesaaniksi ja jatkaa nyt muinaistekniikan parissa: tarvittiin siis Neulakon hihaohje (iPadissa), Marjon ammattiosaaminen kaavoituksesta ja muutama voimasana. Ja opetuksia tuli: älä anna periksi. Virheet opettavat. Ihmiset ovat yksilöitä.
Marjokin piti kokemusta hyödyllisenä ja dokumentoi hihan teon eri vaiheet. Hän saa niistä yhden lisän näyttötyöhönsä. Pitää muistaa pyytää Marjolta kuva kaavan mukaan leikatusta hihasta ja siitä, mikä lopulta saatiin aikaan omalla tekniikalla.

The sleeves of this patterns sleeves are not right. It comes too far in the front, and it should do that in the back. So we ended up making a sleeve with just a straight piece. Luckily there was Marjo, who is a  textile artesan, and we followed Neulakko-blogs instructions (iPad) how to make a medieval sleeves. I cursed a bit and decided that we are not going to give up.
And so we learned a lot more again: Marjo considered it as a useful experience and she documented it for later use.

Siellä on nyt tulossa kahdeksalle kurssilaiselle viikinki- ja keskiajan vaatteita ja mikä hienointa, jokainen otti silmäneulan käteen, jopa ensimmäistä pukuaan tekevät. Käsinompelun ilosanoma leviää. Kolmen viikon kuluttua jatketaan taas.
Now eight person is working with their viking- and medieval garb, some are making their first dresses. And everyone of them will atleast try hand stiching. Course will continue after three weeks.


You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Oih ja voih! Oi jospa oisin voinut olla muuuukaaanaaa....... =)

    Mies tuolla juuri ähisten purkaa elämänsä toista lautanauhaa ja etsii virhettä, pääsin siteeraamaan sinua työn rakenteen ymmärtämisestä! =D

    VastaaPoista
  2. Nostan hattua herralle, joka paitsi kutoo, myös purkaa.
    Hei, me suunnittelemma taas Hollolaan pukukurssia, teemaa vielä muotoillaan ja jossain vaiheessa aletaan taas ilmoitella asiasta.

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä