Nesat XII, Hallstatt. I was in heaven.

kesäkuuta 05, 2014



English version after Finnish so keep scrolling down:

NESAT X II (North European Symposium for Archaeological Textiles) päättyi jo reilu viikko sitten, mutta on pitänyt vähän sulatella kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa. Kun on kuusi päivää keskustellut vain ja ainoastaan arkelogisista tekstiileistä, on aika vaikea palata päiväjärjestykseen. Luentosalin ulkopuolellakin keskusteltiin lähinnä esihistoriallisesta nokkoskuidusta ja yhteneväisyyksista Shetlannin saarten ja Norjan kalastajien veneryijymalleista, eikä esimerkiksi politiikasta tai Euroviisuista.
Säästä puhuttiin, koska Hallstattissa oli ihana ilma koko vierailumme ajan. Nautimme siitä kaikki illat ulkosalla istuen, tuossa valtavat vuoret kaartuvat ylle, tuossa joutsenet uivat kylmävetisessä järvessään. Tasamaan asujalle uskomaton elämys.

Oli innostavaa kuunnella asiantuntijoiden kertomana uusista tutkimustuloksista. Kuten Lenbergin linnan kankaiden värianalyyseistä, saviruukusta löytyneestä hopea-aarteesta joka sisälsi silkkisen nauhan, jota koristivat pienet metallilaatat tai Skotlannin keskiajan kankaista. Ja mikä hienointa, näyttää innostuneelle arkeologi- ja kutojajoukolle, miten Suomessa kudottiin lautanauhaa rautakaudella.
Meillä oli Maikin uusimmat tutkimustulokset Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta, annoimme halukkaiden kokeilla Maskun haudan 32 nauhan kutomista ja näytimme, miten haudan 39 nauhan yksityiskohtia on tutkittu.
Kaikki mukana olleet lautanauhakirjat myytiin jo alkuseminaarista, joten lopuille jaoimme Salakirjojen nettisivun osoitetta. Näyttää esimerkiksi siltä, että kirja on myynnissä Pennisicissä, joka on noin 12 000 harrastajan pariviikkoinen tapahtuma Yhdysvalloissa.

Meidän lautanauhademomme herätti kiinnostusta. Haluukkaat saivat kutoa nauhaa Maskun Humikkalan haudasta 32.

Viikon kohokohtiin kuuluivat antoisat keskustelut paitsi ulkomaisten, myös kotimaisten tutkijoiden kanssa; matkaseurana oli sekä Krista Vajanto että Heini Kirjavainen. Molemmat valmistelevat väitöskirjojaan ja molempien tutkimuksiin liitttyy myös minun tuleva mestarintyöni Mynämäelle. Krista tekee väitöstä kasvivärjäyksestä ja Heini tunnetaan muun muassa Turun keskiaikaisten tekstiililöytöjen ja Turun tuomiokirkon pyhimysmekon tutkijana.
Onhan se hassua, että pitää matkustaa Itävaltaan asti puhumaan, mutta mikä olisi ollut antoisampi tausta tekstiiliarkeologisille keskusteluille, kuin Hallstatt!
Me suomalaiset olimme hyvin edustettuna: Kristalla ja Sanna Lipkinillä oli esitys suomalaisista hautaustekstiileistä ja tekstiilikonservaattori Mira Karttilalla oli posteri Pyhän Birgitan kalotista.

Todellinen kohokohta - ihan fyysisestikin - oli ekskursio Hallstattin suolakaivoksiin vuoren laelle. Emme tehneet normaalia turistikierrosta vaan kävimme Wienin luonnonhistoriallisen museon tutkijoiden kanssa katsomassa heidän kaivausaluettaan. Kävelimme matalia, ahtaita kaivoskuiluja pitkin paikkaan, jossa pronssikaudella sijaitsi yhden kaivausalueen portaikko.  Siellä on siis kaivettu 3000 vuotta sitten. Kaivoskuilut ovat romahtaneet, ja maakerrostumien välistä on löydetty valtavasti kaivostoimintaan liittyviä esineitä ja ennenkaikkea hienosti säilyneitä tekstiilejä, kuten Hallstattin kuuluisat lautanauhat.


Hallstattissa on noin 800 asukasta ja viikon ajan siellä asui 200 Nesatin osallistujaa, joten kahviloissa puhuttiin lähinnä tekstiiliä. Pöytäseurana tällä kertaa muun muassa saksalainen Astrid ja  Karina Grömer, jonka tunnistatte leveästä hymystä.

Normaalisti tekstiilinäytteitä säilytetään Wienin museossa, mutta juuri se osa on suljettu näyttelyosaston saneerauksen takia. Niinpä museo oli toimittanut osan tekstiileistä Hallstattiin kaupungin museoon ja siellä oli myös yksi lautanauhoista, Hallstatt kolmonen.
No kyllä, oli aika hienoa istua iltaa Karina Grömerin kanssa ja keskustella siitä, onko se nauha neli- vai kaksilankainen. Karina sanoi että kyllä se hänen mielestään on kaksilankainen, vaikka hän teki ensimmäisen tulkinnan nelilankaisena.
Maikin kanssa ihmettelimme alkuperäisen nauhan pienuutta ja siitä meille tulikin taas pieni projekti. Siitä pian lisää.
Mieli alkaa pikkuhiljaa palata myös kotiin. Nyt on aika lukea muistiinpanoja ja sulatella kaikkea kuultua, nähtyä ja koettua.
Nesat XIII pidetään kolmen vuoden kuluttua Tsekeissä.
Jaa... Lokakuussa Lontoossa näyttää olevan tekstiilinörttien tapaaminen...

* * *

NESAT X II (North European Symposium for Archaeological Textiles) ended over week ago, but it has taken all this time to rething and melt all we hear, saw and experienced.
We had a six day trip and it was all archeological textiles and talks about them. All discusson were about textiles, from prehistorical nettlefibres to comparison between Shetland Islands and Norwegian boat rugs. Not a word about Eurovision song contest or politics. We did talked about the weather, which was excellent the whole week. I really enjoyed the landscape, the lake, the village and the swans in the lake.

It was inspiring to listen to all those experts talk about their latest research. Like dyes of Lenberg castle fabric finds, silver treasure found inside a ceramic jug including a silk band decorated with small metal plagues.
But it was also very nice to show to audience how tablet weaving was done in Finland during our iron age. We did not have paper or poster, but we had workshop where Maikki showed her latest research on Masku Humikkala grave 31 band and people had the opportunity to weave band from Humikkala grace 32. With Humikkala 39 we showed how Maikki researches and designs her patterns.
We had copies of Applesies and Fox Noses on book table for sell and all were sold in first days, so rest of customers were advised to Salakirjat webshop. And it seems that our book will be sold in huge event called Pennsic in USA. There will be 12 000 re-enactors there.

Whole week was all highlights but one of them was talking to people who know so much about textiles. Including our own researches like Krista Vajanto and Heini Kirjavainen, who both are making their Ph.D : Krista about natural dyes, Heini about archeological textile finds from medieval Turku. Heini is well known about her studies of Turku Cathedral relic dress. My masterwork to Mynämäki school of craft and design has something to do with both of them. We had so much to talk!
And hey, what would be more suitable place than this historical village.
I was proud to be part of Finnish team. Krista Vajanto and Sanna Lipkin has a paper about Finnish burial textiles and Mira Karttila had a poster about St. Brigids cap.

A real highlight was an excursion to Hallstatt salt mine. We did not make the normal tourist thing, but  Natural History museum of Vienna´s researchers took is to see what they are doing inside the salty mountain. We walked through narrow galleries and saw amazing things: you can still see ancient tools and even textile fragments compressed between mud layers.

From these mines the famous Hallstatt textiles - like those tablet woven bands - has been found.
Normally they are in museum in Vienna, but that department is now closed due to renovation, so some of them were in Hallstatt museum. There was also tablet woven band known as Hallstatt 3.
Yes, it was nice to talk with Karina Grömer, who has made the research of them. She made the first version of number 3 with four yarns on tablet but now thinks that is was made with two yarns per tablet

Me and Maikki looked at it closely and Maikki immediately decided to make a small projector. More about it later.
I am home, and slowly my soul and mind are coming home too. My thoughts are still on all what I learned. Now it is time to read notes, look at all the pictures and digest it all.
Nesat XIII will be held in Tsheck republic 2017.
Oh, there seems to be awesome event about crafting textiles  from Bronze age to AD 1600 in London this october...hmmm...


Näkymä huoneemme ikkunasta. View from out hotel room window.


Salillinen asiantuntijoita. Room full of experts.


Väliajoilla oli mahdollisuus tutustua ainutlaatuiseen kokoelmaan; keskiajan tekstiilejä Alpeilta. Englantilainen Ruth Gilbert oli erityisen kiinnostunut neuleiden kappaleista, joita jään alta on paljastunut.
During the breaks we had a unique opportinuty to see medeival textiles from Alps. British Ruth Gilbert was specially interrested in knitted pieces.



Arkeologien lisäksi yleisössä oli paljon tekstiilikonservaattoreita. Suomalaisella Mira Karttilalla oli posteri Pyhän Birgitan kalotista.


Krista Vajanto paljasti valokuvauksellisen puolensa, kun saimme sovitella pronssikautista naisen päähinettä. Suuri ja painava pronssinen bumerangi pysyy itsekseen päälaella ja kannattelee suurta villaista huntua. Alla ruskea huovutettu lakki ja pronssipanta.
Miss Photegenic, Krista Vajanto. We were allowed to fit the reall odd bronze ge hear wear, a heavy bronze bumerang. It hold a woolen veil, under it there is a felted hat.


Mitä ihmettä, Hallstattin kaivoksen museon näyttelyyn on pompsahtanut jotain lautanauhoja! Ettei vain joku näyttelyvieras olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja kuvannut omiaan....?
What is this? Looks like some one has taken her own Hallstatt bands to the museum and taken a picture...?


Tältä näyttää romahtaneen pronssikautisen suolakaivoksen sisällä. Kammiosta toiseen on johtanut pystysuora portaikko, tässä oli yksi niistä. 
In the mine. Once upon a time there was a bronze age staircase.


Romahtaneen kaivoksen maakerroksista on löytynyt runsaasti suolan säilömiä tekstiilejä.
A lot of textiles has been found from the collapsed mine.


Hallstatt kolmonen, se alkuperäinen löytö. Todella pieni, muutes.
Hallstatt 3, the original piece. It´s really small!


Tällaisista kasoista tekstiilejä on kaivettu esiin. Puutikku vasemmalla on mäntyliuska, joita kaivoksissa poltettiin valaistuksena. Tunnetaan myös nimellä päre.
Textiles have been preserved in salty mud layers in the mountain. They kept small fire on those wooden shingles and they were the only light inside the saltmines.


Maikki puolestaan esitteli tutkimustuloksiaan Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta. Hänen takanaan seinällä eri versioita, muun muassa Egon Hansenin ja Viivi Merisalon tulkinnat.
Maikki showed her latest research on Masku Humikkala grave 31. Behing her on the wall we had several 31-versions, including Egon Hansen and Viivi Merisalo versions.

Nesat-viikon parasta antia oli uusien ihmisten tapaaminen: Virolainen Ave Matsin kävi kutomassa nauhaa. Hänen ja Riina Rammon kanssa meillä taitaa tulevaisuudessa olla paljon yhteistä...
One of the weeks highlights was meeting new people and talking to everyone. Ave Matsin from Estonia tested finnish tablet weaving during our demo. Oh, she and Riina Rammo from Estorania has something I´m interrested in...


Ja viikon virallinen fanikuva: Katrin Kania ja minä!
And the fan posing! This is Katrin Kania and me!

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. I would buy a copy of your wonderful book at Pennsic if I didn't already have one. I love it!

    VastaaPoista
  2. One of the 'salt mines' is situated in a mountain which 'moves'. This means that tunnels and corridors are opend and closed through movement of the rock. A number of years ago this led to the opening of a niche, in which a wooden bowl with spoon and the remnants of some food were found. Maybe not a exciting as a scrap of woven fabric, but equaly exceptional.

    VastaaPoista
  3. ...and they even expect to find DNA from the collapsed staircase. They has to rescue it because the moving mountain was crushing it. And the team works indeed hard to keep tunnels open.

    VastaaPoista

More Saffron!

Lautanauhakirja löytyy täältä:

Tilaa keittokirjamme täältä